Vuoden 2015 vaatebudjetti/helmikuu

Helmikuun ostokset:

25 euroa talvisaappaiden korkolappujen vaihto
3 euroa kangas Eurokankaasta tuunattavaan mekkoon

Yhteensä 28 euroa.

Olen suunnitellut uutta mekkoa Marimekon kankaasta jonka ostin viime kesänä. Minulla on ompelijaystävä joka on luvannut sen toteuttaa. Tällaista mallia ajattelin. Taskut pitää ehdottomasti olla, mutta hihat saavat olla lyhyemmät. Kun ei tee turhia ostoksia, on varaa joskus teettää vaatteita. Saa mieleisiä ja samalla työllistää suomalaisia pienyrittäjiä.

Pitsihullutus

Olen hurahtanut vanhoihin pitseihin oikein kunnolla. Kirppiksillä suuntaan ensimmäiseksi liinavaatepuolelle jossa pengon kaikki epämääräiset rättikasat. Sitkeän etsinnän ansiosta olen onnistunut löytämään joitain pieniä aarteita. Etsin vain ohuesta valkoisesta langasta virkattuja pikkuliinoja ja lakananpitsejä. Värikkäät pikkuliinat ja erilaiset paksusta langasta virkatut ikkunaverhot  ja sängynpeitot jätän kokonaan väliin.

Tarkoitus on käyttää pitsejä käsitöissä, tehdä pieniä pussukoita ja ehkä joskus jotain isompaakin. Arvostan entisaikojen naisten työtä, lukuisia tunteja on käytetty pikkuliinojen virkkaukseen ja työt on toteutettu huolellisesti. Kirjahyllyssäni on pari pitsikirjaa, niistä voi etsiä malleja. Melkein kaikki ovat löytyneet Mary Oljen kirjasta Uusi Pitsikirja, joka on kirjoitettu vuonna 1958, kirjani on viides painos vuodelta 1968. Se on joululahja Liisa-tädiltäni joka innosti minua pitsinvirkkuuseen kun olin teini. Jotain sain aikaiseksi, mutta innostus lopahti aika pian. Olin paljon enemmän kiinnostunut ompelemisesta ja teinkin suuren osan vaatteistani itse tai äitini avustamana.

Toinen hyvä kirja, jonka ystäväni Ruotsista lähetti minulle äskettäin, on Lisa Melénin Näversöms mönster (verkkopitsien mallit). Kirja on vuodelta 1981. Nyt sitten tiedän vähän enemmän verkkopitsitekniikastakin jos niitä vielä sattuu kohdalle.

Tässä viime aikojen löytöjä. Tämä lakananpitsi oli likainen ja kellastunut. Kirppiksen myyjä otti sen inhonsekaisin ilmein käteensä ja näin että hän ihmetteli kuka hullu haluaa viedä kotiinsa rättejä ja vielä maksaa niistä. Myyjä oli tutulla kirppiksellä ensimmäistä päivää töissä, hän ei vielä ollut tottunut kirpputorimeininkiin. Pesun ja valkaisun jälkeen pitsi on hienossa kunnossa. Sitä on yhden lakananpitsin verran. Hinta 1,50 euroa.

Tästä pikkuliinasta ajattelin irrottaa kukkia ja tärkätä ne perunajauho-vesiseoksella. Voisi tehdä pieniä joulukoristeita tai ripustaa mobiileihin. Saa nähdä raatsinko hajottaa sen.

Tämä on uusin löytö. Se pääätyy varmaan pieneen kassiin tai pussiin.

Kolmionmallinen pitsi on tyynyliinan kulmapitsi. Tämä oli kallein löytöni, hinta 5 euroa. Siinä kulkee kipuraja, enempää en halua maksaa.

Tässä sama pitsiliina kuin ylemmässä oranssipohjasessa kuvassa, en tiedä yhtään mitä tästä tulee.

Myös muita kauniita käsitöitä kerään talteen. Tässä  kaksi valkoista applikaatiota, joista en tiedä mihin niitä on käytetty. Toistaiseksi ne koristavat yöpöytääni.

Kaunista viikonloppua!

Pellavapöytäliina

Tein mieleiseni löydön kirpputorilta muutama viikko sitten. Kaunis turkoosi pellavapöytäliina odotti minua 8 euron kohtuuhintaan.  Merkkiä ei ole tallella, mutta voisi olla Vuorelman tuotantoa. Kotimainen joka tapauksessa. Liina oli hienosti mankeloitu ja tahraton. Yleensä pesen kaikki kirppiksiltä ostamani tekstiilit, tämän vain tuuletin. Kevään tullen kaipaa värejä, turkoosi on kaunis väri ja sopii hienosti muuhun sisustukseeni.

Olen  tehnyt useita kivoja löytöjä samaiselta kirppikseltä viime aikoina. Tällä kerralla olen itsekäs enkä kerro mistä kirppiksestä on kyse. Jotain salaisuuksia minullakin saa olla.

Balmuirin kynttilä on joululahja ystävältä ja söpö ruusulautanen lahja toiselta ystävältä. Sopii hyvin mielestäni hyvin kynttilän alustaksi. Ylemmässä kuvassa näkyvä leipäkori on ostos antiikkimessuilta Ruotsista.

Pellavaliinat pitäisi pesun jälkeen mankeloida. Pesussa irronnut nukkaisuus tasoittuu ja pellavan kiilto pääsee kauniisti esille. Ystävällinen naapuri on hankkinut taloyhtiömme kellariin Upon mankelin pari viikkoa sitten. Kävin sitä testaamassa viime sunnuntaina ja voi pojat miten olen tyytyväinen! Mankeli on erinomaisessa kunnossa.  Sain kaikki liinat ja lakanat ihanan sileisiksi ja siisteiksi. Mankeli olisi joutunut kierrätyskeskukseen, onneksi se tuli tänne taloyhtiöömme. Lämmin kiitos Ann-Helen!

Asun pienkerrostalossa ja voin sanoa, että meillä on täällä oikein hyvä naapurisopu. Teemme yhdessä talkootyötä, juttelemme keskenämme ja autamme toisiamme muutenkin. Parin vuoden takainen putkiremontti lähensi meitä kun oli yhteinen asia josta piti selvitä. Niin kuin joviaali puheenjohtajamme sanoi, sodat ja vastoinkäymiset yleensä lähentävät ihmisiä.

Hameen korjaus

Ostin syksyllä Fidasta eurolla hyvälaatuisen hameen, jonka kangas viehätti, mutta koko oli numeroa liian iso. Sain sopivan harjoittelutyön Aija Rouhaisen tuunauskurssille. Tällainen siitä tuli.

Olin varma, että minulla oli tallennettuna ennen-kuva, mutta sitä ei nyt löytynytkään. Pitää käyttää mielikuvista,  siis liian suuri hame joka roikkui puolipohkeessa ja vyötäröltä oli yli 10 cm ylimääräistä. Aivan käyttämätön, merkkiä Alex & Co. Työhön kannatti siis ryhtyä.

Homma toteutettiin niin, että hame purettiin paloiksi, sovitettiin vyötäröltä sopivaksi,  kavennettiin sivuista, istutettiin vetoketju uudelleen ja korjattiin muotolaskokset. Vuori piti tietenkin myös pienentää. Vähän teki pahaa purkaa erittäin siistiä työtä, mutta eihän kukaan muu ollut hametta halunnut, nyt siitä tulisi minulle toimiva talvihame.

Kun yläosa oli sopiva ja sivusaumat kohdallaan, ei helmalle tarvinnut tehdä mitään. Halkiokin jäi omalle paikalleen.

Ei ollenkaan vaikeaa, vähän vaivannäköä ja prässäämistä ja ompelua, mutta Aijan avulla työ onnistui oikein hyvin. Hinnaksi jäi tuo yksi euro. Mitään tarvikkeita ei tarvinnut ostaa, pystyin käyttämään hameen vetoketjunkin uudelleen.

Synttärimekko 2-vuotiaalle

Ompelin lapsenlapselleni uuden mekon Tilda-kankaasta jonka löysin Tukholman reissullani viime vuonna. En ole mitenkään erityisen ihastunut tildailuun, kangas vaan oli mielestäni niin sievä pienen tytön mekkoon. Tällainen siitä tuli.

Pitsien kierrätystä

Lisää pussukoita esittelyssä, koittakaa kestää.  Nyt vaan on ollut niin kova tekemisen palo. Tuntuu, etten saa päivätyöstäni enää mitään kicksejä ja enimmäkseen siellä on aika tylsää. Käsillä tekeminen on niin palkitsevaa ja täysin erilaista kuin työni. Kirjoittelen vielä retroteemoista ja sisustuksestakin kun on jotain sanottavaa. Toistaiseksi tulee vain näitä ompeluksia.

Tein tällaisen käsityöpussukan pellavakankaasta ja vanhoista pitsiliinoista. Vuori on vanhasta anopin lakanasta ja vaaleanpunainen vetoketju löytyi omista vanhoista varastoista. Pellavakangas  Kierrätyskeskuksen tilkkulaarista ja pitsit kirppiksiltä. Ompelin ensin pitsin pienin pistoin pellavakankaaseen, sen jälkeen pussukan ompelu oli helppoa.

Pieniä ompeluksia

2-vuotias lapsenlapseni leikkii kotia innokkaasti ja pukee ja riisuu vauvanukkeaan. Tein muutaman helposti puettavan vaatteen kankaanpaloista hänen ilokseen. Nukenvaatteita on hauska ommella, pienetkin palat voi hyödyntää ja ei tarvi olla niin tarkka istuvuuden kanssa, pääasia että pieni lapsi pystyy ne helposti pukemaan ja riisumaan nukelta. Siksi tein isot kaula-aukot mekkoihin.

Ensimmäinen pikkupussukka jonka tein marttojen kurssilla. Kangas on kirpputorilta Kööpenhaminasta ja vuori vaaleansinistä puuvillakangasta, vetoketju vanhoja varastoja. Pussukkaan mahtuu juuri pieni käsityö, esim. lapsensukka tai lapanen.