Löytöjä

Olen onnistunut löytämään Ilmari Tapiovaaran Domus-tuolin hyvin edulliseen hintaan.  Se oli todella likainen ja surkeannäköinen varaston nurkassa. Kovan jynssäämisen jälkeen se näyttää tältä. Yksi ruuvi puuttuu ja keinonahkaverhoilu on vähän rikki. Nyt en oikein osaa päättää mitä tekisin, otanko keinonahan pois (alla pitäisi olla vaneripinnat), vai annako olla näin. Väri on aika kiva.

Paikka pitää myös keksiä, näitä yksinäisiä pikkutuoleja on kertynyt vähän enemmänkin. Minusta ei haittaa mitään vaikka tuolit onkin vähän eriparisia.

Toinen löytö, jo pari vuotta vanha, on saunan palli. Tällainen romuromantiikka on sympaattista.

Luikerteleva johto on antennipiuha. Putkiremontin jälkeen ei vielä ole asennettu kaaperitelevisiota. Se tulee reilun kuukauden päästä. Siihen asti pitää pärjätä vanhoilla piuhoilla joita en enää viitsi kiinnittää seinään.

Puulaatikko

Löysin äitini kellarista tämän puulaatikon viisi vuotta sitten, ajattelin ottaa sen lehtilaatikoksi. Puhdistin sen jokin aika sitten, oli pölyssä ja mullassa, ehkä siinä oli säilytetty perunoita. Väri on vähän oranssi, se ei oikein ole minun värini, mutta ehkä se jossain nurkassa menee. En raaski maalata sitä. Saahan niitä uudempia laatikoita joita voi maalata minkä väriseksi haluaa.

Minulle oli mysteeri tuo Kestin tehtaat. Googlettamalla selvisi, että sehän valmisti Vuokkoa, "keinokermaa". Vuokkoa mainostettiin kevyenä vaihtoehtona kahviin.

Hyvää naistenpäivää!

Hyvää naistenpäivää kaikille naisille ja miehillekin, jos tänne niitäkin eksyy!  Otin vapauden julkaista entisen työnantajani arkistosta löytyneen kiertokirjeen näin naistenpäivän kunniaksi. Kirje on yli 60 vuotta vanha. Eli mitään luottamuksellista tietoa ei siinä ole, mutta mielenkiintoista historiaa tasa-arvon kehityksen kannalta.

Aika karua tekstiä. Eli jos olit nainen ja menit naimisiin, menetit työpaikkasi kuukauden kuluessa. Tarkoitus oli saada miehille töitä. Katsottiin, että mies on perheenpää ja elättäjä. Yksinäiset naiset, lesket, neidit ja eronneet saivat toki pitää työpaikkansa. Siihen aikan ei avopareja ollut, se ei tullut kuulonkaan. Varsinkin pienillä paikkakunnilla olisi ympäristön painostus pakottanut susiparit naimisiin.

Uskoisin, että monilla yhtiöillä oli periaatteena, että "naimisissa olevat rouvat" eivät voi olla vakituisessa työsuhteessa. Sodan aikana tästä periaatteesta oli ollut pakko tinkiä, kun miehet olivat rintamalla, mutta "olojen vakiinnuttua" palattiin vanhaan käytäntöön.

Kiitos aktiivisten naisasianaisten, politiikkojen ja muiden päättäjien, näin ei enää ole onneksi ollut vuosikymmeniin. Kauheaa resurssien haaskausta jos puolet työvoimasta olisi reservissä kotirouvina. En mitenkään väheksy kotityötä, mutta meistä suurin osa kuitenkin haluaa käydä töissä ja ansaita itse elantonsa. Puhumattakaan haasteista joita työ tarjoaa.

Ihanaa naistenpäivää kaikille, tehkää jotain kivaa, onhan perjantai kaiken lisäksi!

Ruusukuvioita

Jäi  nuo vintage-ruusut jotenkin pyörimään päähän. Ehkä siksi, että ystäväni Tiina on aloittanut uuden harrastuksen, kirjontaa villalangoilla. Hän kyseli jos minulla olisi vanhoja ruusukankaita joita voisi käyttää mallina. Tällainen minulta löytyy, mutta se ei taida käydä kirjontaan, mutta muuten on kiva ruusukuvio. Minulle kelpaisi tällainen kangas kesämekoksi. Nyt vaan sitä on näin pieni pala jäljellä. Äitini on ommellut mekon, ehkä minullakin on ollut samanlainen, en vaan muista ollenkaan.

Tämän tyttelin nimi on Irma :). Aika retronimi... Ehkä sai nimen mukavan Irma-serkkuni mukaan.

Toinen hieno ruusukangas jonka löysin ruotsalaiselta sivustolta. Tämä voisi olla kiva tyynykangas. Ihan  erihenkinen.

Vihreävalkoinen kangas

Löysin Fidasta palan Metsovaaran puuvillasatiinia, ihan käyttämätöntä 80 sentin hintaan. Kangas riittää juuri ja juuri pienen kampauspöydän tuolin verhoiluun. Kiva keväinen väri ja sopii makuuhuoneeni vihreävalkoiseen teemaan.

Laitan kuvan kun olen saanut tuolin verhoiltua. Se voi vähän kestää, en ole vieläkään toipunut flunssasta.

Tuoli on Askon Aurora-sarjasta. Sitä myytiin runsaasti 60-luvulla.