perjantai 31. toukokuuta 2013

Plagiointiskandaali

Olen pöyristynyt Kristiina Isolan toiminnasta. Ensin hän on ratsastanut äitinsä Maija Isolan maineella ja tehnyt sievoisen omaisuuden, viime vuoden verotettavat  tulot oli yli 2 miljoona euroa! Tietää varsin hyvin mitä taiteilijan tekijänoikeus merkitsee. Marimekko on ärhäkkäästi vahtinut omia oikeuksiaan maailmalla. Esim. Dolce Gabbana joutui maksamaan isot korvaukset Unikko-kuosin kopioinnista.

Taiteilija pyytää anteeksi Suomen kansalta ja Marimekko pyytää anteeksi Suomen kansalta. Pitäisi pyytää anteeksi taiteilija Maria Primatshenkon perikunnalta. Marimekon puhtoinen maine on nyt mennyttä. Isola ei ole sanallakaan sanonut, että korvaisi jotain taiteilijan perikunnalle. En ymmärrä, miksi tunnustettu taiteilija menee kopioimaan toisen työn ihan yksi yhteen, todella härskiä.

Olen pettynyt ja surullinen. Sanotaan, että suomalaiseen voi luottaa ja olemme rehellistä kansaa. Puppua!

Luin jostain, että Kristiina Isola olisi Metsänväki-kankaan julkistustilaisuudessa sanonut, että sai idean kuosiin kävellessään suomalaisessa metsässä. Meille suomalaisille metsä merkitsee paljon ja saamme sieltä voimaa. Kattia kanssa, ukrainalaista metsää, inspiraatio tuli suoraan copy/pastella taidekirjasta.

Tässä Helsingin Sanomien sivuilta Maria Primatshenkon Rotta matkalla -teos ja Isolan Metsänväki -kuosi oikealla. Jokainen näkee, että kuosi on suora kopio taideteoksesta, rottaperhe vain puuttuu.

Sitten on vielä se toinenkin plagiointiepäily Gingko-kuosista. Siinäkin yhtäläisyys on ilmeinen. Taitaa olla niin, että taiteilijan luovuus on ehtynyt. Helpointa on mennä sieltä mistä aita on matalin.

Oma äitini oli suunnittelija ja hänkin törmäsi aika usein siihen että ideoita kopioitiin ja myytiin omina. Ei se mitään uutta ole Suomessakaan. Kun on yrityksen palveluksessa, paine tehdä uutta on kova ja ei ole helppoa aina ideoida uutta. Kaikki on jo kertaalleen tehty ja keksitty, ei siinä mitään. Mutta pienellä soveltamisella ei jää kiinni. Niinhän taitava suunnittelija toimii. Kaikki trendit jotka toistelee menneitä vuosikymmeniä, nehän on vain vanhan toistoa vähän uudella tavalla. Voisi reilusti tunnustaa että sai idean taiteilijan työstä ja työsti sitä vähän omalla tavallaan. Sekään ei ole oikein, mutta olisi edes rehellistä toimintaa. Ugh, olen puhunut.



Kuvakaappaus Helsingin Sanomien nettisivuilta Copyright: MTV Oy

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kahvikulta

Pakko myöntää, olen kofeiiniriippuvainen. Olen kuvitellut että en ole, mutta nyt sain kouriintuntuvasti huomata että tarvin päivittäisen kofeiiniannoksen. Kävin perjantaina valkaisuttamassa hampaani laserilla. Sen jälkeen ei saa 48 tuntiin syödä muuta kuin valkoisia ruokia ja kahvi, tee, alkoholi ja tupakka ovat myös kielletty. Tupakkaa en polta ja viiniäkin mene hyvin kohtuullisesti, mutta se kahvi. Olin eilen ihan surkeassa kunnossa, päätä ja niskaa särki eikä särkylääkkeet oikein auttaneet. Nyt kun äsken sain kahvia, olo on kuin taivaassa, ei särkyä, ei epämääräistä huonoa oloa. On se kumma juttu, en edes mielestäni juo paljoa kahvia, aamuisin ison kupin teetä ja töissä korkeintaan pari kupillista kahvia. Mutta teessäkin on kofeiinia, ilmeisesti se sitten riittää tyydyttämään päivittäisen annokseni.

Hampaat on nyt kirkkaammat, aika hyvin ne valkeni. Vihlontaakaan ei ole paljoa. Olen kyllä fluorilla huuhtonut suuta pari kertaa päivässä, sen pitäisi auttaa.

On kahvi vaan niin hyvää, ei voi muuta sanoa! Juon tummapaahtoista, nytkin on espressoa. Vaalea suomalainen paahto ei maistu.

Jos harkitset hampaiden valkaisua, voin suositella laservalkaisua. Onhan se vähän kallista, n. 300 euroa, mutta tulokset ovat aika hyvät ja värin pitäisi säilyä useamman vuoden. Riippuu tietenkin elämäntavoista, jos tupakkaa, punaviiniä ja kahvia tai teetä kuluu paljon, tummenevat hampaat nopeammin. Olen punaviinin ystävä, nyt täytyy ilmeisesti siirtyä juomaan valkoista. Kesällä se onkin hyvää. Ja onhan roseekin ihan OK.

Aikaa valkaisuun täytyy varata n. 1,5 tuntia. Kärsivällisyyttä pitää olla, käsittely saattaa vihloa. Minä pääsin aika vähällä, vain muutaman kerran vihlaisi etuhampaissa. Joku voi tykätä että turhamaista puuhaa, mutta mielestäni omaan ulkonäköön satsaaminen kannattaa. Työssä pitää olla edustava ja pärjätä nuorempien kanssa, ulkoasu on paras käyntikorttisi. Se on myös huomaavaisuutta muita kohtaan, tyylikäs ja huoliteltu olemus aina huomataan.

Nyt Citypulu ryhtyi saarnaamaan kuin vanha tyyligurutäti. No menköön tällä kertaa:)




lauantai 18. toukokuuta 2013

Kastemekko

Meillä on suvun vanha kastemekko jota on käytetty jo 14 kertaa. Sillä on ikää jo 62 vuotta. Serkkuni oli ensimmäinen joka siinä kastettiin ja sen jälkeen se on kiertänyt serkkujeni lasten ristiäisissä, minut ja veljeni ja kummankin lapset on siinä myös kastettu. Mekossa on kaksi kerrosta, alla silkkinen lyhyempi jossa leveät pitsit ja päällä valkokukallinen ohut puuvillakangs, voileeta. Löysin tyyliin sopivan hennonvaaleanpunaisen luonnonsilkkisen nauhan Sinellistä. Nyt mekko odottaa uutta pientä perheenjäsentä joka saa nimensä ensi lauantaina.

Äitini on ommellut sen ja piti huolta että se pysyi kunnossa, yritän nyt  jatkaa perinnettä. Päällikangas on niin ohutta että pitää todella varoen korjailla ja silittää sitä.




Kuvasin ylemmän kuvan parvekkeella, nyt on sen verran pilvistä että valo ei sisällä ilman salamaa riitä. Tausta on vähän hassunnäköinen.

Nyt lähden silittämään pöytäliinoja, kiillottamaan hopeita ja askartelemaan koristeita ristiäisiin. Rentoa lauantaipäivää kaikille!

maanantai 13. toukokuuta 2013

Mandariinikakku

Tein äitienpäiväksi Nigellan Clementine caken helppotekoisen muunnelman. Olin aika tyytyväinen lopputulokseen ja niin olivat vieraatkin. Kakku on gluteeniton eikä siihen käytetä yhtään rasvaa! Silti sen on todella mehevä ja maukas. Pienensin ohjetta meidän perhettä varten.

Mandariinikakku

240 g jauhettuja manteleita (käytin kolme  80 g:n pussia valmiita mantelijauhoja)
4 isoa luomumunaa
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
n. 300 g  mandariinilohkoja (ostin Prismasta 300 g purkkeja kaksi, niitä jotka eivät ole sokeriliemessä. Käytä vain mandariinilohkot, ei nestettä. En mitannut kovin tarkkaan, mutta laitoin noin 1,5 purkillista.)

Mittaa kaikki ainekset suoraan monitoimikoneeseen ja sekoita tasaiseksi. Kaada löysä taikina hyvin leivitettyyn irtopohjaiseen vuokaan ja paista n. 40 minuuttia 190 asteessa.
Anna jäähtyä vuoassa ja kumoa varovasti lautaselle.

Kakku tarttuu herkästi vuoan reunoihin, kannattaa vuorata vuoka leivinpaperilla ja voidella voilla.
Kun käytät leivitykseen gluteiinittomia jauhoja, kakku on kokonaan gluteeniton ja käy keliaakikoille.
Jos haluaa, voi päälle tehdä vielä tuorejuustokuorrutuksen. Meille kelpasi ihan sellaisenaan.
Nigellan mukaan kakku on parhaimmillaan päivän vanhana, se pitää kyllä paikkansa. Oli ihanaa sateisena maanantai-iltana!






sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kööpenhaminan kirpputorit

Heissan! Olen hengissä ja täysillä kevätpuuhissa, niin kovasti etten ehdi edes blogia päivittämään. Sain hurjan piristysruiskeen lomareissultamme, on se niin virkistävää olla pois kotoa ja nähdä muutakin kuin työmatkabusseja ja työpaikan käytäviä. Puhumattakaan hyvästä matkaseurasta. Reissu oli onnistunut kaikin puolin. Tarkoitus oli käydä niin monella kirppiksellä kun jaksetaan ja paljon me ehdittiin ja jaksettiinkin. Lähdimme torstaina ja palasimme maanantaina, siis väliin jäi kolme kokonaista kirppispäivää perillä. Homma oli tarkkaan suunniteltu, viikonloput on Kööpenhaminan parhaita kirpputoripäiviä.



Olimme vuokranneet asunnon Contact@all-Copenhagen-apartments.com -välityksen kautta. Asunto osoittautui todella kivaksi, pikkukolmio Vesterbrogadella, rautatieasemalta pystyi kävelemään asunnolle tai pääsi bussilla muutaman pysäkinvälin.  Laitoimme aamiaisen itse ja nautimme iltapalan myös siellä (viiniä/olutta ja pientä syötävää), muuten söimme ulkona.

Kävimme ainakin kuudella kirppiksellä ja vaikka kuinka monessa antiikki- ja retrokaupassa, niitä Kööpenhaminassa riittää. Apuna meillä oli Retro-lehden numero 1/2013 ja Kööpenhaminan konkari Tiina joka tuntee kaupungin hyvin. Toinenkin Köpiksen kirppiksien kiertäjä on porukassamme, eli olimme aika hyvin perillä siitä minne kannattaa suunnistaa. Enimmäkseen kävelimme kohteesta toiseen tai kuljimme bussilla mikä on suositeltavaa, välimatkat voivat olla aika pitkiä.

Hintataso ainakin vaatteiden osalta on aika edullinen, parempaa ja uudempaa kampetta saa edullisempaan hintaan kuin Suomessa. Astiat ovat myös edullisempia mutta niitä emme paljoa ostaneet, ei oikein osunut kohdalle mitään sopivaa. Jos pitää vanhoista käsitöistä, pitsiliinoista ja ristipistotöistä, niitä löytyy edulliseen hintaan vaikka kuinka paljon. Myös vanhoja kauniita iltalaukkuja, hattuja ja kenkiä löytyy paljon.

Tässä paikkoja joissa kävimme. Kierros alkoi perjantaina keskustasta,  Thorvaldsens Plads Antikmarked, osoite Bertel Thorvaldsens plads 2,  on ammattilaisten kirpputori kauniilla paikalla kanavan varrella. Avoinna perjantaisin 7.00-17.00 ja lauantaisin 9.00-17.00. Sieltä löytyy kaikenlaista vanhaa tavaraa mitä antiikkikaupoissakin on.  Ostin pienen palisanterista tehdyn puurasian 150 kruunun hintaan. Yhdellä kauppiaalla oli 100 kruunun pöytä, josta löysin Finellin valkoisen vesipannun. Se oli pakko ostaa, vaikken tarvitsekaan, voinhan myydä sen kirppiksellä eteenpäin. Löysin myös 100 kruunulla hopeasormuksen hukkaamani  tilalle. Kävimme myös monessa antiikkikaupassa, mutta niistä ei löytynyt mitään ainakaan minulle.







Lauantaiaamuna varhain suunnistimme Fredriksbergiin. Sinne kannattaa mennä kävelemään, todella kaunista, Kööpenhaminan Notting Hill Retro-lehden mukaan. Kirpputori on lauantaisin 9.00-15.00. Ilma oli loistava ja myyjiä paljon. Torin perusteellinen läpikäynti vie useamman tunnin. Hyviä vaatteita on paljon ja kaikenlaista normikirppistavaraa. Uuden tusinatavaran kaupittelijat puuttuvat onneksi kokonaan. Olin ehkä vähän turhankin nirso, löysin vain pari palaa 50-luvun kangasta josta teen lapsenlapselle mekon, hinta 20 kruunua ja valkoisen pitsivillatakin kesäksi, hinta myös 20 kruunua. Kaverini osti käsityövillalankoja villalankakirjontaa varten. Jos ette tiedä mitä se on, tässä kuva. Villalankakirjonta on uusi harrastus johon hän on hurahtanut, työt on upeita ja tyyli vapaa. Kaikkea voi käyttää, helmiä, nappeja, lankoja, kankaanpaloja. Pohjakankaana käytetään yleensä villahuopaa.

Tämä ei ole kaverini tekemä, otin kuvan netistä hakusanalla "yllebroderier".


Tästä kankaasta ajattelin tehdä pienelle lapsenlapselleni kesämekon.


Kävimme lauantaina vielä Norrebro Loppenmarknadilla, joka on myös ammattilaisten kirppis, Norrebrogadella, avoinna lauantaisin 8-14. Siellä ei ollut ainakaan meille mitään kiinnostavaa. Löysin kuitenkin saman kadun varrelta antiikkikaupasta vanhan Kööpenhaminan kartan jonka aion laittaa seinälle.



Palasimme vielä perjantain kohteeseen Thorvaldsens Plads Antiikkimarkkinoille. Sattumalta huomasimme kyltin pihakirppikselle siinä aivan lähellä. Se olikin loistopaikka,
talon naiset olivat pistäneet pystyyn oman kirppiksen (tanskaksi muuten  loppemarknad). Sieltä löysin hienon vaalean nahkatakin vaivaiseen 200 kruunun hintaan. Muutkin ostelivat kenkiä ja vaatteita, esim. Miumiun sandaalit saivat uuden onnellisen omistajan. Laitan kuvia vaatteista myöhemmin kun saan kuvaajan paikalle.

Sunnuntaina menimme junalla Charlottenlundiin. Sinne pääsee paikallisjunalla (S-juna Helsingoriin päin). Se olikin ihan superpaikka vaatteiden shoppailuun. Todella hyväkuntoisia vaatteita kohtuuhintoihin. Ostajia on myös paljon, paikka näyttää olevan nuorten suosiossa, muotivaatteiden myyjiä paljon enemmän kuin esimerkiksi Fredriksbergissä. Täältä tarttui mukaan musta ihan uusi nahkahame 50 kruunulla. Kannattaa varata mukaan evästä, kirppis on pölyisellä kentällä, vain kahvia ja makkaraa on tarjolla kunnon markkinameininkiin.

Iltapäivällä kävimme Amagerissa bussilla. Siellä piti olla kaksi jättisuurta sisäkirpputoria. Matka olikin aika työläs, kävelimme varmaan tunnin ennenkuin toinen niistä löytyi. Den blå hal, valtavan suuri aika sekavan oloinen pikkukauppojen keskittymä jonne oli 10 kruunun sisäänpääsymaksu. Tavaraa oli paljon, mutta tuli tunne että todelliset helmet on jossain muualla. Tämän voisin jättää väliin ensi kerralla. Jos haluat sinne kuitenkin mennä, kannattaa olla auto tai polkupyörä tai selvittää ainakin bussiaikataulut. Nyt saimme yllättäen ylimääräisen sunnuntaikävelyn kauniissa auringonpaisteessa. Kyllä se menetteli, mutta paikka ei oikein ollut vaivan väärtti.

Ystäväni ostelivat samantapaisia juttuja kuin minäkin, koruja, vaatteita, laukkuja, kenkiä, villalankoja, silkkisolmioita (niistäkin voi tehdä vaikka mitä!), kaikkea en nyt enää muistakaan.

Hyviä ravintoloita ja kahviloita on vaikka kuinka paljon, mutta niistä en nyt kirjoita, tämä kun on retroiluun ja vintageen keskittynyt blogi.


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Lomalla

Lähden huomenaamulla Kööpenhaminaan ja palaan maanantai-iltana. Ihanaa päästä lomalle ja tavata hyviä ystäviä! Raporttia hyvistä kirppispaikoista seuraa loman jälkeen.

Aurinkoisia kevätpäiviä!