Lampunjalka à la Lisa Johansson-Pape

Pidän Lisa Johansson-Papen valaisimista. Itselläni on vain yksi, valkoinen maitolasinen lampunjalka ilman varjostinta. Menin siivousvimmassa heittämään täydellisen, vähän kulahtaneen varjostimen roskiin. Kuvitttelin uuden samanlaisen hankkimisen olevan helppo nakki. Ehei, jos on tarkka tyylistä ja mittasuhteista. Kaupoista ei ole löytynyt yhtään sopivaa ja itse en ole viitsinyt ruveta värkkäämään. Toinen syy vitkasteluun oli, että valaisimelle ei ollut sopivaa paikkaa. Se on melko korkea, jalka n. 37 cm ja noin 30 cm:n varjostin päälle. Ei voi laittaa pikkupöydälle tai kaapinkulmalle, näyttää ihan hölmöltä.

Olen myös kestävän kulutuksen kannattaja ja himokierrättäjä, siksi en mielelläni ostele turhaan uusia tavaroita.  Vanhalle lampunjalalle pitää löytyä tyyliin sopiva vanha varjostin. Se on paljon paremmannäköinenkin.

Katselin useamman vuoden kirppiksillä, romuloissa, antiikkimessuilla Suomessa ja Ruotsissa sopivia. Olisin halunnut tällaisen tosiretron, jonka näin Bukowskin huutokauppasivustolla.

Tai oikein reippaan kuvion Metsovaaran kankaalla:

Kuva Retro-lehdestä


Mutta eihän sellaisia niin vaan löydy. En ole silti antanut vielä periksi,  jostain sen ongin, vaikka veisikin useamman vuoden.  Sehän kirppisten tenhon juuri tekee, että koskaan ei voi tietää mitä löytyy.
Nyt kuitenkin nappasi, löysin lauantaikierroksella pari viikkoa sitten Fidasta oikeanmallisen varjostimen, ei hauskaa kukikasta retromallia, mutta yksinkertaisen tyylikkään, juuri oikeankokoisen. Vanhoissa valaisimissa ja varjostimissa on vielä yksi mutta, lampunistutuksen pitää sopia varjostimeen. Tässä oli sekin kunnossa. Eikä kangas ollut pahemmin tummunut tai kulunut. Hinta oli sopiva, 6,50 euroa.

Nyt pöytälamppu pääsi tv-tason kulmalle, ihailen sitä nyt siinä ja mietin löytyisikö parempaa paikkaa. Tilaa pitää olla ja riittävän iso pöytä.

Tätä tarkoitan epäonnistuneella varjostinvalinnalla. Oikein silmiä särkee.

Askon pinnatuoli 40-luvulta

Löysin muutama viikko sitten iltakierroksellani Kierrätyskeskuksesta vanhan ruokapöydän tuolin jonka tunnistin heti Askon 40-luvun tuoliksi. Sen ajan kalusteet on hyvää laatua, kannattaa korjata talteen.  Hintakin oli kohdallaan, 20 euroa. Tarkistin kunnon, liimaukset olivat kunnossa, pientä patinaa pinnassa ja verhoilu kulunut. Nappasin kuvan tuolista ja lähetin sen ystävälleni. Itse en tarvi ruokapöydän tuoleja, niitä on kertynyt ihan riittävästi.

Miten tunnistin tuolin? No, se oli helppo homma, minulla on itselläni samanlaisia neljä kappaletta. Omani olen ostanut Kruunasta, valmiina verhoiltuna. Olen oikein tyytyväinen niihin, ovat vankkoja ja niissä on hyvä istua.

Tässä löytämäni yksilö. Se pitää verhoilla uudelleen ja ystäväni aikoo myös hioa ja lakata sen. Itse en välittäisi lakata, minusta pieni patina vain kuuluu asiaan, mutta hyvähän se on kun joku jaksaa kunnostaa huonekaluja oikein pitkän kaavan mukaan.  Tänään tuoli pääsi kaverini kotiin. Hän oli oikein ilahtunut löydöstäni.

Tässä yksi minun tuoleistani. Ne on verhoiltu tummanharmaalla villasekoitekankaalla.

Tässä vielä kaverukset rinnakkain.

Pom pomit

Valitettavan pitkä tauko kirjoittelussa. Ollut työkiireitä, matkoja ja olen järjestänyt pari illanviettoakin, joita varten piti kunnostaa kotia, raivata toinen parveke siistiksi ja miettiä tarjottavia. Yritän nyt ryhdistäytyä. Haluaisin jakaa kivan vinkin juhlien koristelua varten. Edullista ja näyttävää helposti.
Teimme ristiäisiin koristeeksi ruokapöydän päälle silkkipaperista kauniita palloja. Ovat helppoja tehdä ja  tulos on näyttävä. Ristiäisten väreiksi oli valittu vaaleanpunainen ja valkoinen. Hennon vaaleanpunaista silkkipaperia ei löytynyt, vaikka kävin ainakin kuudessa askarteluliikkeessä. Teimme sitten vain valkoisia palloja. (Pinkki ei kelvannut.)

Pom pomit on helppoja tehdä. Taittele kokonainen pinkka silkkipaperia (n. 10-14 kpl) pitkittäin noin 3 cm:n taitoksille, taita keskeltä yhteen ja sido langalla tai siimalla tiukasti kiinni. Leikkaa taitosten päät pyöreiksi. Ala sitten avata taitoksia varovasti. Palloista tulee todella näyttäviä ja keveän kauniita. Jos käyttäisi kirkkaita värejä saisi upeita yhdistelmiä. Me nyt käytimme valkoista, pöytäliinat olivat myös valkoista pellavaa, joita laitettiin useampi päällekkäin, niin että ne ulottuivat maahan asti. Vaaleanpunaiset kukat ja servetit piristivät kattausta.

Pom pomit voi tehdä pienemmiksikin, silloin arkin voi puolittaa ja käyttää vähemmän päällekkäisiä paperiarkkeja. Me teimme vain näitä isoja.

Lapsukaisen nimeksi tuli Lumi. Kaunis nimi kauniille pikkuprinsessalle.

Hauskaa juhannusta!

Hauskaa juhannusta kaikille! Viettäkää ihana ja rento keskikesän juhla! Tätä kirjoittaessa täälläpäin ei aurinko paista, mutta elän toivossa että paranee. Saan kaikki lapsukaiseni luokseni kohta. Tiedossa on hyvää ruokaa ja jotain ihanaa makeaa jälkiruuaksi.

Olen ollut kamalassa migreenissä eilisen päivän, meni vähän juhannusaatto ohi minulta. Onneksi illaksi paranin ja pääsin ystäväni luokse kyläilemään ja nauttimaan vähän herkkuja.

Vielä pari viikkoa töitä, yksi Saksan matka ja sitten koittaa loma! Odotan innolla maaseudun kirppiksiä, antiikkimarkkinoita, rantaelämää ja piknikkiä luonnonhelmassa. Haluan myös ehtiä ompelemaan, ideoita ja kankaita riittää kyllä.

Messinkipöytä

Minulla oli eilen varsinainen älykkyystesti. Miten kokoan viisi vuotta laatikossa lojuneet messinkipalikat lasikansipöydän rungoksi. Pöytä on 60-luvulta, ohjeita ei ole koskaan ollutkaan, mutta Citypulu kyllä muistaa miltä pöydän pitäisi näyttää. Palikoita on vaan kovin monenlaisia. Toisissa on ruuvi päässä ja toisessa reikä. Sitten niissä on vielä erilaisia lovia. Toiset lovet olivat pienempiä, toiset isompia. Yhtään ruuvia eikä mutteria ei ole. Kaikki tarpeellinen on messinkipalasten päissä. Sinänsä nerokasta.

Tältä näytti palapeli.

Ryhdyin toimeen ajattelematta sen enempää. Arvaatte varmaan ettei siitä mitään tullut. Kummallisesti jäi ruuvi päällimmäiseen putkenpäähän, eihän siihen mitään lasikantta voinut laittaa. Ei muuta kun purkamaan. Sitten syttyi lamppu! Päällimmäisen kehikon pitää tietenkin olla sileä, yhtään reikää eikä ruuvinpäätä ei saa näkyä. Kun sain kannen kokoon, oli loppu helppoa, pystyosat kiinni ja niihin limittäin pohjarungon osat ja lopuksi pienet jalat.

Tulos on tässä. Ihanan kevyt vaihteeksi ruskean puupöydän jälkeen. Nyt tuntuu, että pitäisi vaihtaa matot. En vaan tiedä minkälaiset. Kiva kun on haasteita.