Kukkiva parveke

Loma on sujunut leppoisasti. Kaikenlaista olen puuhannut, tavannut kavereita ja ollut paljon ulkona.

Parvekkeeni ei todellakaan enää ole mikään skandinaavisen minimalistinen. Värejä riittää kun venäläisessä kukkahuivissa. Jotenkin vaan lähti homma lapasesta. Haluan talon mustavalkoisen tyylikkyyden vastapainoksi värejä, parveke on minun henkireikäni. Näiden kukkien lisäksi tilaa riittää vielä kahdelle yrttilaatikolle ja tomaattiruukulle.

Tilkkutäkki on nyt koottuna tähän asti. Vielä pitää leikata lisää tilkkuja. Kuvasta ei oikein saa käsitystä koosta, tilkut ovat 18x18 cm.

Saariretki

Teimme tänään retken saareen. Lähdettiin onneksi jo aamusta, puolenpäivän aikaan tuli ukkonen ja sade. Oli pakko lähteä kotiin, muuten olisi viihdytty vielä muutama tunti. Nälkä ei ainakaan olisi päässyt yllättämään.

Kinoasalaattia, itsetehtyjä broileripyöryköitä, kaurasconseja ja jälkiruuaksi banaanileipää ja marjapiirakkaa. Viiniäkin juotiin lasilliset ja kahvit tietenkin.  Kyllä lomalla on mukavaa!

Pieni retkeläinenkin oli mukana, hyvin meni ja unet maistui puiden katveessa. 

Marjoja

Ison osan kesälomapäivistä vie marjojen poiminta ja pakastus. Eilenkin olin Siuntiossa keräämässä punaisia viinimarjoja. Viime viikolla mustikoita Lemillä. Vielä pitäisi saada lisää mustikkaa ja vadelmia. Ne aion kyllä käydä keräämässä läheisestä marketista.

Tällaista piirakkaa olen tehnyt viinimarjoista. On mehevää ja kiva herkku ottaa mukaan vaikka piknikille. Huomenna olisi tarkoitus mennä saareen retkelle jos vaan sää suosii. Hellettä on luvattu monta päivää, täällä Espoossa ainakin on vielä pilvistä. Täytyy illalla paistaa piirakka ja tehdä salaattia.

Tässä reseptini:

Pohja:
n. 120 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
n 1 dl hasselpähkinä- tai mantelirouhetta
1 tl vaniljasokeria

Täyte:
punaisia viinimarjoja 3-4 dl
2 dl kaurakermaa
1 luomumuna
1 tl vanlijasokeria
1 dl sokeria (käytin muskovadosokeria)

Pinnalle ripottelin loput taikinasta. Paistoin n. 200 asteessa parikymmentä minuuttia. Vuoka on aika pieni, halkaisija 22 cm. Siksi pohjataikinaa riitti pinnallekin ja piirakasta tuli todella mehevä. Isompaan vuokaan pitää tietenkin suurentaa ohjetta.

Vanhoja marikankaita

Olen varmaan kertonut, että pidän kankaista, varsinkin printeistä. Minulla on varastossa kaikenlaista värien mukaan lajiteltuna. Olen niistä tehnyt tilkkutöitä monia vuosia sitten, lähinnä sängynpeittoja ja lastenpeittoja. Kun into iskee päälle, käyn varastoani läpi ja ompelen jotain. Nyt on ollut mielessä pitkään sinisävyinen pikkupeitto. Eilen aloin sitä tosissani tekemään. Olen vasta alkuvaiheessa, paloja pitää vielä leikata lisää ja tilkkuja sovitella vierekkäin.

Tässä tähänastinen aikaansaannokseni. Osa kankaista on vanhoista vaatteista tai verhoista, loput ovat mallitilkkuja joita äitini aikoinaan sai Marimekolta. Palat ovat 18x18 cm. Pitää vielä leikata ainakin toinen mokoma ja sitten voin alkaa ommella tilkkuja yhteen.
Kaikki muu on marimekkoa, vain tummansininen on muuta. Se on vanhaa Seita-kangasta, jos joku sattuu tietämään mitä se on. Seidan suunnittelija muuten oli Rut Bryk.

Samalla kun kaivelin kaappejani, päätin laittaa kehyksiin vanhan marikankaan joka sopii makuuhuoneeni väreihin. Tässä sekin. Taidan vielä ottaa kehyksistä lasin pois, kankaasta menee fiilis kun se on lasin alla. Ehkä hankin paremman kehyksenkin. En muista mallin nimeä, se taitaa olla 80-luvulta. Voin tarkistaa sen ja lisätä tänne jos jotakuta kiinnostaa.
En suhtaudu kovin vakavasti sisustamiseen, on kiva vaihdella tunnelmia ja värejä. Kun kankaat on omasta takaa, ei tule edes kustannuksiakaan.

Laitoin myös sängyn viereen pienen väriläiskän inspiraatiota odottamaan. Tämä kangas on todella vanhaa marimekkoa eikä ole mielestäni ollut uustuotannossa. En tiedä sen nimeä enkä suunnittelijaa, mutta veikkaan Maija Isolaa, niin herkulliset värit on kaikissa vaihtoehdoissa. Minulla on näitä kukkia kahdeksaa eri väriä, toinen toistaan hienompia. Ne ovat myös mallitilkkuja. Aion tehdä niistä jotain, siksi tämä keltainen on nyt esillä.

Yhtään postauksen kankaista en ole ostanut kirpputoreilta, hinnat niissä ovat karanneet käsistä. Pienet palat ovat monissa paikoissa vähintään 15 euroa ja isommat 45. Ihan järjetöntä. Mutta kai porukka sitten maksaa, eihän niitä muuten noin kovilla hinnoilla kaupiteltaisi.

Kesäretki Billnäsiin ja Fiskarsiin

Teimme jo perinteeksi muodostuneen kesäretken Billnäsin ja Fiskarsin antiikkimarkkinoille. Tällä kerralla otimme ilon irti molemmista paikoista oikein perusteellisesti, olimme varanneet majoituksen yhdeksi yöksi Villa Taikasta joka on 4,5 km Fiskarsista. Oli kunnolla aikaa viettää pari aurinkoista kesäpäivää markkinahumussa, jutella kauppiaiden kanssa ja vaan nauttia kauniista ruukkimiljööstä kummassakin kylässä. Aloitimme Billnäsistä jossa menikin koko päivä. Kauppiaita oli paljon, myös muuta kuin antiikkia ja vanhaa tavaraa. Myyjät oli siroteltu pihamyyntipaikoille, ratsastusmaneesiin ja ruukintorin alueelle, jonne oli muutaman sadan metrin matka pääpaikalta. Kaikenlaista antiikkia oli tarjolla, vanhoja rahoja, koruja, astioita, talonpoikaisesineitä, retroa, vintage-vaatteita ja sekalaisia kirpputoripöytiä oli myös piristämässä tarjontaa.

Hinnat olivat niitä tavallisia, suomalainen design on hinnoissaan, sehän tiedetään, mutta edullisia löytöjäkin saattoi tehdä. Yksittäisiä laseja ostimme täydentämään joko omia tai ystävien astiastoja. On sitten valmiiksi  ostettuna syntymäpäivä- tai joululahja ystävälle.Kun täysin ehjän lasin hinta on 5 euroa ja suunnittelijana esim. Sarpaneva tai joku muu maineikas tekijä, se on mielestäni sopiva hinta. Ostin esimerkiksi kaksi Göran Hongellin jälkiruokamaljaa rikoontuneitten tilalle, yhteishinta kympin.

Kovasti oli Billnäsissä nähty vaivaa asiakkaiden houkuttelemiseksi, lapsille oli pomppulinna ja ruukintorin alueella soitti bändi vanhaa tanssimusiikkia. Kahviloiden ja makkaramyyjien hinnat olivat edullisempia kuin Fiskarsissa, myöskään sisäänpääsymaksua ei ollut, siitä myös plussaa.

Saimme ajan kulumaan mukavasti, lähdimme vasta viiden aikaan Fiskarsin kauppoja katselemaan ja syömään päivällistä Kuparipajaan. Ruoka oli hyvää keskitasoa, palvelu vaan suomalaisen hitaanlaista ja ynseähköä. Koskahan täällä opittaisiin iloisesti ottamaan asiakkaat vastaan ja toivottamaan tervetulleiksi kun niitä kerran jonoksi asti kertyy? Tarjoilijat vaan juoksivat ohi eivätkä millään lailla osoittaneet että huomasivat anovat ilmeemme, saati että edes olisivat tervehtineet. Meinasi hyvä fiilis mennä, mutta kun sitkeästi odottelimme ja kyselimme ohikiitävältä henkilökunnalta pöytää, pääsimme lopultakin lepuuttamaan jalkojamme ja aikanaan ruokaakin kannettin eteen. Laskutus sitten sujui sutjakammin.

Majapaikassamme Villa Taikassa osattiin sitävastoin ottaa vieraat lämpimästi vastaan. Meidät sijoitettiin Ruusu-huoneeseen. Jokaisella huoneella Taikassa on oma väri, on sininen huone ja vihreä huone jne. Taloa ympäröi kaunis puutarha, jossa istuimme iltaa ja nautimme Fiskarsin kahvilasta ostamaamme suklaakakkua.  Ilta-aurinko lämmitti väsyneitä markkinamatkalaisia. Suloisesti soliseva pikkusuihkulähde ja hymyilevä buddha loivat rauhallista tunnelmaa. Yö majapaikassa oli rauhallinen ja aamiainen riittävä. Kiitokset vielä erittäin ystävälliselle emännälle, saimme mukaamme jopa malvantaimen puutarhasta kun sitä varovasti pyysimme.

Kuvat huoneestamme Villa Taikassa.

Fiskarsissa meni sitten toinen päivä. Pihapaikoilla ei ollut niin paljon myyjiä kuin edellisinä vuosina, ehkä osa oli siirtynyt Billnäsiin. Tarjolla laadukasta antiikkia, retroa, vintagekamaa totuttuun tapaan. Pihapaikoilla edullisempaa tavaraa. Kauppiaita ympäri Suomea,  yksi Tallinnasta ja vanhojen laadukkaiden aterinten myyjä Ruotsista, vanhoja tuttuja joukossa paljon. Ilmapiiri oli  iloinen ja rento, kauppaakin oli ilmeisesti tehty ihan tyydyttävästi. Olimme paikalla perjantaina, väkeä oli aika paljon liikkeellä.

Uusi tuttavuus oli helsinkiläinen nuori kauppias, joka pihapaikalla myi mm. isoa elefanttikokoelmaa ja muita kauniita posliinifiguureita. Ostin häneltä pienen saksalaisen posliinista valmistetun elefantin ja illalla juuri ennen sulkemisaikaa vielä komean puristekristallikannun.

Tyylikkäät herrat ja upea Rolls Royce olivat silmänilona Veitsitehtaalla.

Löysin toiselta pöydältä kaksi maitolasista valmistettua yövalaisinta, jotka ovat todennäköisesti Ornon  mallistoa 60-luvulta. Valaisimet olivat edullisia, mutta päälle pitää laskea sähkötyöt. Vanhat johdot ovat käyttökelvottomassa kunnossa, täytyy tehdä reissu sähköliikkeeseen valaisin kainalossa  johtoja ja muita tarvikkeita  varten ja sitten kainosti pyytää tuttua sähkömiestä korjaushommiin. Teen sitten vastapalveluksena vaikka pihatöitä.

Kävin myös juttelemassa nukketohtori Benitan kanssa. Minulla on iso nalle jonka haluaisin kunnostuttaa. Sain häneltä tietoja nalleni valmistusmaasta ja korjaushinnoista. Aion viedä nallen syksyllä hänelle hoitoon. Olisi kiva saada se kuntoon, nyt raukka on muovisäkissä kellarissa pää kainalossa.

Lopuksi ostin kotiin jääneen ystäväni puolesta Skandia-aterimia 5 ja 7 euron hintaan eri pöydistä. Siihen ne ostokset jäivät jos ei lasketa ale-shoppailua lastenvaateliikkeessä. Pari kesäistä päivää meni leppoisasti hyvässä seurassa mielenkiintoisen harrastuksen parissa.

Tässä seurueemme kaikki ostokset, kaikki ei ole minun, puolet saaliista ystäväni.

Muhkea kannu taisi olla paras ostos.

Päivän kuppi - 20

Palataan vaihteeksi Päivän kuppi -teemaan. Venäläinen teekuppi, vaaleanpunaisia kukkia ja kultaraitaa. Romanttinen, selvästi venäläinen tyyli Neuvostoliiton ajalta.  Löytynyt joltain kirppikseltä Lahdesta. Minä sain sen lahjaksi ystävältäni. En ole koskaan nähnyt tällaista koristetta ja posliinitehtaan leimakin on tuntematon. Yritin vähän googlettaa, mutta ei ainakaan toistaiseksi selvinnyt.
Sain avuliaalta lukijalta vinkin, löysin tietoa Helsingin kaupunginkirjaston sivuilta:

Hirvenpäätä ja kirjainta B (venäjän V) eri versioina on käyttänyt leimassaan Dmitrovin posliinitehdas (Dmitrovski farvorovyi zavod). Tehtaan perusti 1700-luvulla englantilainen kauppias Gardner. Se sijaitsee Verbilki-nimisellä paikkakunnalla. Tehdas oli alallaan Venäjän ja Neuvostoliiton suurimpia. Nykyisin tehdas on osakeyhtiö nimeltään Verbilkin posliini (Farfor Verbilok).

Tunteeko joku tämän hirvileiman? Kukahan on suunnittellun koristelun?

Joka tapauksessa, söpö kuppi, sopii hyvin vaikka kamomillateelle.

Ompeluksia

Tein työkäyttöön  kotelomekon Luhdan outletistä löytyneestä kankaasta. Se on Rilsin mallistossa ollutta kuosia.  Vielä reilu vuosi sitten sai Lahdesta ostaa Rilsin kankaita Luhdan myymälästä, mutta ei enää. Se on harmi, kankaat ovat hyvälaatuisia ja hinnat sopivia. Tämäkin pakanloppu maksoi 10 euroa. Siitä on riittänyt useampaan mekkoon, minä sain noin 5 metriä joululahjaksi ystävältäni ja hänelle jäi vielä monta metriä.

Kuva on hassu, leijailen ilmassa ja valotuskin on mitä on. Olen kuvannut itselaukaisimella, kamera on silityslaudalla ja osa lautaa on tullut mukaan. Kuva on otettu vanhalla kameralla, uudella varmaan saisi paremman, mutta menkööt nyt tällä kerralla näin.

Vanha keittiövaaka

Sain tytöltäni vanhan keittiövaa'an. Ei varsinaisesti ihan omaksi, mutta tilanpuutteen takia minulle säilytykseen. Vaihtelemme usein tavaroita ja lainailemme toistiltamme. Kätevää, jos itse pääsee kyllästymään, toinen ehkä mielellään ottaa hoteisiinsa. Katsotaan nyt mihin sen keittössä sijoitan. Pitää ensin varovasti pestä se, ollut mökillä pölyttymässä useamman vuoden.

Hassua että vaa'an viisari ei näytä nollaa. Luulen, että se johtuu siitä, että peltilautanen jonka päällä ruokatarvikkeet punnitaan, puuttuu. Ehkä se löytyy vielä, haluan ihan oikeasti käyttää tätä kaunotarta keittiöpuuhissa.

Vaaka on valurautaa ja taulu on emaloitu. Ennen tehtiin kunnon tavaraa joka kestää isomummilta lapsenlapsenlapsille. Samaa ei voi sanoa nykyajan tuotteista.

Yösukat bambulangasta

Pehmeät sukat lämmittää mukavasti palelevia jalkoja. Halusin vaihteeksi kokeilla minkälaiset sukat bambulangasta tulee. Ne eivät ole tarkoitettu kovaan käyttöön, tarkoitus on vetää ne jalkaan nukkumaan mennessä.

Neuloin ne Novitan Bambu-langasta puikoilla 3,5. Lopputulos oli suunnilleen mitä ajattelinkin, hengittävät ja pehmoiset.

Nämä lähtivät jo lahjaksi tytölleni Tukholmaan. Aion neuloa vielä toisetkin, kävin jo ostamassa uudet vaaleanpunaiset langat. Toinen tyttöni saa ne. Sitten ehkä teen itsellenikin, onhan nyt kesälomalla aikaa.

Kokeilin ensi kertaa spiraalikavennusta sukan kärkeen, se oli helppo toteuttaa. Lankaa kului 1,5 kerää.

Loman aloitusjumppa

En ole koskaan kertonut liikuntaharrastuksistani, ei ole oikein kuulunut blogin aihepiiriin. Käyn säännöllisesti jumpassa, joogassa, venyttelytunnilla, kaikenlaista tulee harrastettua useamman kerran viikossa. Viime vuosina suosikkini on ollut Body Pump kerran viikossa. Lisäksi kävelen reippaan lenkin noin kolme neljä kertaa viikossa. Venyttelytunti myös kerran viikossa ja välillä joogaa näiden lisäksi. Eli kun kaikki nämä tekee viikon aikana, ei muihin harrastuksiin aina oikein riitä aika. Siksi täällä blogissakin on välillä hiljaisempaa.

Joka vuosi kokeilen jotain uutta liikuntatuntia. Nyt loman kunniaksi kävin Body Attackissa. Vautsi mikä laji,  tunnissa kertyy 10 000 askelta! Eli pääsee tavoitteeseen johon pitäisi joka päivä päästä,  mutta harva siihen pystyy. Tunti on reipas, helpot askelkuviot ja ohjaaja antaa vaihtoehtoja. Hypyt voi jättää väliin ja juoksun voi korvata kävelyllä. Hyvin jaksoin, vähän piti löysäillä kovimmissa hypyissä ja käsiä en aina viitsinyt heilutella siihen tahtiin kun olisi pitänyt.

Menen varmasti tunnille uudelleenkin, nyt kesällä on helppo kokeilla kaikenlaista kun salit ovat tyhjempiä. Syksyllä on sitten taas muutaman kuukauden todella täyttä kun porukka tulee sulattelemaan kesän grillimakkaroita ja kaljoja.

Laitoin malliksi Les Millsin videonpätkän tähän. Vähän nuo mainosvideot on niin amerikkalaisia, mutta saahan niistä jonkinlaisen käsityksen mistä on kyse.

Vinkki Tukholman kävijöille

Jos pidät kirpputoreista ja on Tukholman matka suunnitelmissa, suosittelen käyntiä Täby Galoppbanan -kirpputorilla. Sinne on vähän hankala matka, mutta kyllä kannattaa. Avoinna kesälauantaisin ja sunnuntaisin,  25.5. - 6.10.2013, klo 12-16. Muutamana viikonloppuna ei kirppistä (17.-18.8. ja 14.15.9.).

Se on ns. bakluckeloppis, siis ihmiset ajavat autot raviradalle ja myyvät niistä suoraan. Myyjiä on paljon ja tavaraa on laidasta laitaan.

Olin siellä muutama viikko sitten, taisi olla viikko ennen juhannusta ja kyllä kannatti.

Perille pääsee paikallisjunalla "Roslagsbanan". Pitää kyllä sanoa, että oli vähän hankalaa, en muista miltä metroasemalta etsimme junan pysäkin. Se ei ole ihan metron lähellä, jouduimme kyselemään useamman kerran. Mutta vaiva kannatti, olin tyttäreni kanssa ostoksilla ja hän löysi useammat kivat kengät ja vaatteita. Itse ostin vain vähän, yhden ruotsalaisen vanhan eväsrasian (ne ovat käteviä kaikenlaiseen säilytykseen). Hinta oli vain 10 kruunua. Ostin myös valkoista vakosamettia, käyttämätöntä 20 kruunulla sekä joululiinan (juu, silly me... mutta oli niin söpö), hinta 50 kruunua.

Nautin ennen kaikkea rennosta kirppisfiiliksestä ja kauniista ilmasta. Tavara liikkuu kohtuuhinnoin ja ihmisten kanssa on mukava höpötellä. Kun sää on hyvä, siellä vierähtää koko iltapäivä mukavasti. Tarjottavat ovat niitä tavallisia, makkaraa ja kahvia ja pullaa. Kannattaa varata juotavaa mukaan ja omat eväät jos ei grillimakkarat maistu.

Ruotsalainen eväsrasia, matlåda, oli ennen käytössä joka perheessä. Vahvaa tekoa, kelpaa moneen säilytykseen. Omistan näitä kaksi. Toisessa on helmitöissä käytettävät pihdit ym. ja toisessa ompelutarvikkeita.

Valkoista vakosamettia tarvitaan aina, tyynyiksi vaikka. Pienet söpöt sakset sain ystävältäni Kuressaaren matkan tuliaisina. Ovat kätevät ompelusakset.

Ehkä tälle liinalle löytyy käyttöä, enää alle kuusi kuukautta jouluun...