Karhunpoika sairasti

Vanhan lastenlaulun sanoja mukailen pääsen aasinsillalla päivän aiheeseen. Minulla on vanha iso nalle jolle oli sattunut vakava onnettomuus, pää oli irronnut. Nalle oli hylätty invalidina kellarikomeroon. Siellä se tavaroita penkoessa osui silmiin ja säälittelin vanhaa kaveria useasti. Lopulta en voinut sitä sinne enää jättää. Vein Nalle-herran nukketohtori Benitan hoitoon. Pää pantiin paikalleen ja lihaksia vähän bodattiin timmimpään kuntoon. Korvat kiinnitettiin ja kasvot syväpuhdistettiin pölystä ja liasta.
Tässä nyt lopputulos.

Valkoista turkkia ei enää saa takaisin, mutta varovasti voi yrittää pestä esim. huonekalujen puhdistukseen tarkoitetulla vaahdolla ja kuivata pyyhkeellä lika pinnalta pois samantien ettei täyte pääse kostumaan.

Nyt sitten ihmetellään täällä emännän olohuoneessa että mistä tämä kaikki hössötys meikäläisen  vaatimattomaan persoonaan. Olen vielä aika pöllähtänyt kaikesta huomiosta jota olen saanut. Tuli tuossa 56-vuotispäiväkin vietettyä, ehkä mamma vielä muistaa tarjota kakkukahvit. Vähän on yksinäinen olo, missähän kaikki kaverit mahtaa olla?

Nalle-herra on alun perin kotoisin Puolasta. Näitä tuotiin 50-luvulla Suomeen erivärisinä ja kokoisina. Valkoisia, keltaisia, sinisiä ja vaaleanpunaisia. Tämä karhu on suurin, pituus on 65 cm.

Vielä mietin mihin näin ison kaverin saan sijoitettua. Onhan hän komea, mutta aika vaativa asukas. Eiköhän me yhdessä joku paikka vielä keksitä.