Pikkuisen villatakki

Sain yksivuotiaan villatakin valmiiksi viikonloppuna. Pikkumallista tulee myös muutama kuva, kunhan saan Lumia-puhelimeni seurustelemaan Macin kanssa. En olisi Lumiaa koskaan hankkinutkaan, mutta kun työnantaja sen tarjoaa, niin siihen on tyytyminen.

Langat ei ihan riittäneet, mikä vähän harmittaa. Jouduin jatkamaan liukuvärjätyllä Nalle-langalla kun kumpaakaan  käyttämääni lankaa en saanut enää mistään.

Olen kertonut neuleesta aikaisemmin. Linkki tässä.

Malli on Suuri Käsityö -lehdestä 2/2011. Napit ovat vanhat tinanapit jostain vanhasta marimekosta.

Neulominen on niin kivaa, että mietin jo mitä tekisin seuraavaksi.

Olohuoneen verhot

Marraskuun alkupuolella tilaaani verhot tulivat vihdoin. Ne ovat Stockmannilta, tilasin samalla verhosuunnittelun ja vaihdatin vanhat sälekaihtimet eleettömiin valkoisiin rullaverhoihin. Päädyin rullaverhoihin, koska sälekaihtimia ei voi asentaa ikkunoiden väliin. Vanhassa talossa on ikkunapuitteet niin paksut, että läpivientejä sälekaihtimille ei olisi pystynyt tekemään. Olohuoneessa on neljä ikkunaa, koko ikkunaseinän pituus on lähes kuusi metriä. Verhotankoja ei ollut ollenkaan, ne on edellinen asukas poistanut. Sinänsä ihan hyvä, pääsi aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Halusin mahdollisimman näkymättömän kiinnityksen verhoille. Valitsin valkoisen kattoon kiinnitettävän listan, verhot putoavat silloin juuri ikkunalautojen eteen ja antavat rauhallisen yleisilmeen huoneelle.

Verhosuunnittelijasta oli jonkin verran apua, oikeastaan oman näkemykseni vahvistuksesi vain. Olin jo päättänyt että haluan valkoiset läpikuultavat verhot, kankaankin olin katsonut valmiiksi. Verhosuunnittelija suositteli ottamaan mahdollisimman leveää kangasta, kolme verhoa ja alakäänteisiin ommeltiin verhopainot, jotta ohut kangas laskeutuisi kauniisti. Sitä en olisi itse muistanut. Keskimmäisellä verholla voi peittää parvekkeen oven. Ainakin talvella se luo kodikasta tunnelmaa.

Kun Stockmannilta tilaa verho-ompelun ja tarvikkeet, saa suunnittelun ilmaiseksi. Asennus tietenkin maksaa, mutta sen maksoin mielelläni. Listojen kiinnitys on hankalaa, ammattimies tekee työn nopeasti ja siististi. Kahdessa tunnissa oli rullaverhot asennettu ja ikkunaverhot paikallaan. Hän teki myös pienen lisäpalveluksen. Siirsi keittiöseinällä olevan String-hyllyn paikkaa, se oli alunperin asennettu liian lähelle ikkunaa.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Ainoa miinus oli pitkä odotusaika, kolme kuukautta, mutta toisaalta jos lopputulos on hyvä, ei sitä jälkeenpäin muistele.

Tämä ikuinen pilvinen hämäryys, kuvista näkee että taas on tulossa lunta, vettä tai räntää. Ilmansuunta on länsi, mutta silti valo ei riitä edes keskellä päivää.

Hyvää sunnuntaipäivää ja talvilomaa niille joille se ensi viikolla koittaa!

Viime viikonlopun kirppiskierros

Ystäväni Kuopiosta ja Lahdesta olivat Helsingissä käymässä viime viikonloppuna. Lauantaipäivän olimme varanneet Jäähallin kirppikselle. Siellä vierähti useampi tunti, aamun tungoksen jälkeen oli oikeastaan aika väljää. Johtuiko olympialaisista vai säästivätkö ihmiset rahojaan seuraavan päivän Kattilahallin kirppiksen avajaisia varten, en tiedä. Nyt kun en Kierrätyskeijuna osta uutta, katselin lähinnä vaatteita. Yhdeltä myyntipöydältä löysinkin kivan mustan takin kevääksi,  Max Maran Weekend -mallistosta. Hinta oli 30 euroa, mikä ei mielestäni ole paha uudenveroisesta takista.

Samalta pöydältä löytyi myös musta villapaita, sekin Max Maran. Ostin myös mustan poolon samaa merkkiä, hinta kympin, mitä jälkeenpäin vähän kaduin. Mutta kirppiksellä ei kannata nuukailla, kun hyvää on tarjolla ja ainahan virheostoksista pääsee helposti eroon. Ei poolopaidassa sinänsä mitään vikaa ole, mutta ostin sen kapean hameen kanssa pidettäväksi, eikä yhdistelmä oikein toiminutkaan. 

Kuvat ovat oivan tyttäreni ottama. Malli on vaan meikkaamaton ja talvenkalpea. Olen ollut pienessä flunssassa viime viikolla. 

Tässä villapaita, joka tulee vapaa-ajan käyttöön. Ihanaa pehmeää villaa, hiven alpakkaa ja akryyliä. Tämäkin ihan siisti. Hinta 15 euroa. 

Lisäksi ostin kolmella eurolla merinovillasta tehdyn valkoisen pitkän huivin, pitsimäistä neulosta. 

Siinä olikin launtain saalis.

Sunnuntaina menimme Kattilahallin kirppikselle. En ole koskaan jonottanut kirppikselle, nyt tuli sekin koettua. Yli sadan metrin jono ovelle, järjestysmiehet päästivät muutaman ihmisen kerrallaan sisään. Tungos oli aluksi valtava, myyjät olivat enimmäkseen nuorempaa porukkaa. Vanhemmat rouvat ja kaikenlaisen uuden krääsän myyjät puuttuivat kokonaan, kertoo varmaan siitä, että eivät niin aktiivisesti seuraa sosiaalista mediaa. Kirppis ei tarjoa rekkejä eikä myyntipöytiä. Monilla oli tavarat lattialla, mikä on ostajan kannalta vähän hankalaa. Hyvää tavaraa oli kyllä tarjolla ja hyvin oli kauppa käynyt. Ystäväni löysivät kenkiä ja laukkuja hyvin edullisiin hintoihin. Itse ostin 60-luvulla tehdyn mekon yhden euron hintaan. Laitan siitä kuvan myöhemmin kun olen silittänyt sen. Mekko on taitavan ompelijan tekemä, ihanaa sveitsiläistä puuvillaa. Muuta en sitten ostanutkaan, paitsi lapsenlapselleni 3 eurolla sievän valkoisen bodyn.

Uskon, että Kattilahallista tulee menestys. Kahvila oli myös järjestetty, siellä oli kaksi erilaista yrittäjää. Toisella yrittäjällä oli kaikki luomua, pieniä raakasuklaaleivoksia ja pariloituja leipiä, jopa gluteiinittomia oli saatavana. Toivottavasti kahvilassa on ensi kerralla pöydät, seisten syöminen on vähän hankalaa. 

Pikkupalli

Löysin Fidasta eilen pienen pallin nojatuolini pariksi. Olen pidempään etsiskellyt sopivaa korjauskelpoista kirppiksiltä. Tämä yksilö on hyvässä kunnossa, tarvitsee vain uuden verhoilukankaan ruskean plyyshin tilalle, mikä on pikkujuttu. Vaaleanharmaa kangaskin on jo katsottuna.  Ihan en ole tyytyväinen jalkojen kaarevaan muotoon, mutta saa nyt toistaiseksi kelvata. Jos löydän jostain paremman, pistän tämän kierrätykseen. Hintakin oli sopiva, 18 euroa.

Piccolo Mondo

Olin torstai-iltana syömässä Piccolo Mondossa, Aleksi 15, ystäväni Sinikan kanssa. Olemme joskus ennenkin siellä käyneet, mutta unohtaneet sen viime aikoina. Ravintola ei mitenkään suuremmin markkinoi itseään eikä kuulu mihinkään suurempiin ketjuihin. On symppis paikka, hyvä palvelu ja ruoka oli hyvää. Ravintola on ollut samalla paikalla jo vuodesta 1991, mikä on harvinaista Helsingissä. Valmistavat ruoat ilman aromivahventeita ja keinotekoisia väri- tai säilöntäaineita. Ihan huippua, liian usein keskihintaisissa paikoissa kastikkeet on tehty valmiisiin pohjiin, se vie ainakin minulta nautinnon annoksesta.

Söin maissikanan rintaa, kurkku-yrttipolentaa, rapeaa kurpitsapolentaa, paistettuja kanttarelleja ja speck-kinkkua ja tummaa calvadoskastiketta sisältävän annoksen. Nam, tykkäsin kovasti. Ainoa miinus oli aika runsas suolankäyttö mutta sehän on tavallista ravintolaruuassa.

Jälkiruuaksi otimme Creme bruléeta jonka lisäkkeenä oli tyrniporkkanahilloketta. Sekin oli hyvää ja hillo raikasti annosta kivasti. Plussaa, että jälkiruokia saa kokonaan laktoosittomana.

Illan päätteeksi päätimme, että Piccolo Mondosta tulee uusi kantapaikkamme. Olemme työtovereita ja ystäviä vuosien takaa, käymme säännöllisesti illallisella, päivitämme kuulumiset ja juomme pari lasia viiniä tai skumppaa. Tämä torstai sujui mukavissa merkeissä, kumpikin oli oli tyytyväinen ruokaan ja paikan ilmapiiriin. Ehkä perjantai-iltana paikka on kiireisempi, nyt oli rauhallista, vain muutama turistiryhmä ja muutama muu asiakas paikalla.

Reilun kaupan ruusut ovat ihania! Nämäkin ovat jo viikon vanhoja ja edelleen näin hyvännäköisiä. Rakastan ruusuja, kaikissa väreissä.

Hyvää työviikkoa ja tsemppiä lumitöihin!

Tammikuun toimintaa

Terveenä ja reippaana ollaan, vaikkei minusta ole mitään kuulunutkaan yli viikkoon. Kierrätyskeijuteemaan liittyen voin raportoida, että aika hyvin selvisin tammikuusta. Ostin vain sellaista joihin olin itselleni luvan antanut. Talvisaappaat, lämpimät nahkarukkaset ja tossut avantouintia varten. En edes käynyt muissa alennusmyynneissä ettei olisi tullut houkutuksia.

Saappaat 160 e, rukkaset 35 e ja tossut 20 e, yhteensä 215 euroa.

Kirppiksiltä en ole löytänyt mitään, vaikka olen rutiininomaisesti niiden tarjontaa käynyt katselemassa.
Ainoastaan  Fidasta olen ostanut villapuseron huovuttamista varten 3,60 euron hintaan. Olin kässämarttojen illassa jossa teemana oli neuleen huovuttaminen rannekkeita varten. Oma huovutukseni meni kyllä metsään, paidasta tuli lähes vauvan paidan kokoinen ja neulos oli ihan peltiä. Ei siitä voinut ajatellakaan tehdä rannekkeita. Pesin 60 asteessa kuten huovutusohjeissa neuvottiin. Onneksi olin ottanut mukaan vanhan kaulaliinan, josta sain sitten kasaan punaiset rannekkeet. Ne odottavat vielä koristelua. Touhukkaan luonteeni vuoksi en osaa pitäytyä yhdessä projektissa, aina pitää olla kaikenlaista työn alla ja suunnitelmissa. Tämän viikon illat ovat menneet eri harrastuksissa ja ystäviä tavatessa. Teen kaiken muun ohella myös uutta neuletakkia lapsenlapselleni.

Neuleesta tulee vaaleanharmaa, lanka on Ilun Handun käsinvärjäämää merinovillaa, puikot 2,5. Malli vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä nro 2/2011.

Tässä rannekkeet jotka ovat kyllä ihan aloittelijan tekemät. Ehkä seuraavat onnistuvat paremmin. Pahoittelut kelmeänkalpeista sormista :).

Muuten oli todella vaikeaa löytää  kirppiksiltä ohuesta neuloksesta valmistettu villapaita tai kaulaliina jossa on vähintään 50% villaa. Lähes kaikki neuleet ovat enimmäkseen akryyliä tai muuta tekokuitua. Huovuttaminen ei onnistu jos neuleessa ei ole riittävästi villaa.

Tässä vielä kuva torstain kampaajakäynniltä. Ihana Inka otti kuvan. Tyvivärjäys ja pieniä vaaleita raitoja kasvoja valaisemaan. Olen oikein tyytyväinen. Kiitos Inka taas tuhannesti!