Kortteja ja muuta

Tove Janssonin 100-vuotisjuhla on tänä vuonna. Se ei varmaan ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Ateneumin näyttelyyn haluan ehdottomasti tutustua.  Siellä on parin viikon kuluttua yksityistilaisuus johon olen saanut kunnian päästä kutsuvieraaksi. Sitä odotellessa kävin vähän katsomassa kirjakauppojen tarjontaa. On uusia muumiaiheita ja erilaisia Toven muotokuvia ja satuaiheita. Nämä hauskat satukuvat ostin viime viikolla. En tiedä mihin satuihin ne liittyvät.

Pöllöperheellä on vähän surkeat oltavat.

 Sammakkoäidillä on asiat paremmin. Sukkaa on syntynyt jo pitkä pätkä ja lapsillä näyttää olevan hauskaa.

Ostin myös uuden keittokirjan. Karita Tykän Raakaa ja makeaa. Ihania reseptejä, olemme muutaman jo niistä kokeilleet. Kaikki reseptit ilman vehnäjauhoja, maitotuotteita ja valkoista sokeria.

Tässä muutama kuva uudesta harrastuksestani. Aloitin tammikuussa talviuinnin. Joka lauantai olen käynyt ystäväni K:n kanssa pulahtamassa. En osaa sanoa onko siitä jonkinlaista terveydellistä hyötyä. En voi sanoa huomanneeni mitään eroa entiseen. Joka kerta olen vaan niin tyytyväinen kun taas pystyin menemään jäähileiseen veteen. Minulle riittää muutama kymmensekuntinen. Sen jälkeen veri kiertää ja pääsen onneksi omaan kotisaunaani lämmittelemään.

Jäät on merestä jo lähteneet.

Euron mekko

En ole aikoihin raportoinut kuinka olen onnistunut Kierrätyskeijuna. Hyvin on mennyt. En ole ostanut vaatteita ollenkaan sitten tammikuun. Silloinkin vain saappaat ja lämpimät rukkaset, jotka olin muutenkin suunnitellut ostavani.

Kirpputoreillakaan en ole oikein ehtinyt käymään. Helmikuussa yhden lauantain niillä kiertelin ystävien kanssa ja silloin löysin Kattilahallin kirppikselta 60-luvun kesämekon eurolla. Tässä nyt kuva siitä. Emäntä on sununtaifrisyyrissä ja ilman meikkiä, mutta mekosta toivottavasti saa jonkinlaisen käsityksen.

Olen pessyt ja silittänyt sen, oikeastaan muuta ei tarvitsekaan tehdä. Sopivampi vyö pitää vielä etsiä.
Mekon on tehnyt taitava ompelija, se on vuorattu ja napilävetkin on tehty kankaasta. Itse en osaisi sellaisia tehdäkään. Tai vaikka osaisisinkin, kärsivällisyys ei riittäisi.

Kangas ehkä sveitsiläistä puuvilla. Uskon, että tästä tulee mukava käyttövaate kesäksi.

Tässä lähikuva napinlävestä. Nykyään ei tällaisia juuri näe. Varmaan on tehty ennenkuin ompelukoneisiin tuli napinläpitoiminto.

Kelim on vaikea valinta

Ostin ennen joulua kelim-maton josta täällä blogissakin raportoin.

Tällainen haaleakuvioinen. On kauppiaan mukaan "antiikkikelim", ikää siinä about 40 vuotta. Aikani sitä katselin, mutta ei se oikein sykähdyttänyt. Kauppias antoi kahden kuukauden vaihto-oikeuden, mikä on ihan reilua kun mattoja valitsee. Menin matto kassissa takaisin liikkeeseen ja katselin nyt vähän reippaamman värisiä. Valitsin tällaisen värikkäämmän ja ainakin toistaiseksi olen tykännyt.

Pidän erityisesti noista kukkakuvioista. Ne ovat kaikki vähän erilaisia. Kun kerran kelim piti saada, niin miksei vähän enemmän väriä.

Pikkupallin uusi kuosi

Tervehdys täältä Citypulun kodista sunnuntaiaamuna. Pitkä tauko kirjoittelussa, on ollut kaikenlaista elämässä, joka vei huomion muualle. Läheinen sukulaiseni sairastui vakavasti ja itsekin olen joutunut yllättäen tutustumaan erilaisiin tutkimuksiin ja elämään epävarmuudessa. Lopputulos on onneksi helpotus, ei mitään vakavampaa, mutta joudun kuitenkin leikkaukseen huhtikuussa. Jos kaikki menee niinkuin on arvioitu, selviän pelkällä säikähdyksellä.

Mutta tämän blogin tarkoitus on kertoilla pienistä kivoista asioista, jotka tekee elämän ihanaksi, kaikesta kauniista mitä näen, käsillä tekemisestä, kauniista esineistä ja löytämisen ilosta. Ei siis sairauskertomuksia täällä :).

Pieni palli jonka löysin reilu kuukausi sitten sai uuden päällisen vanhasta patjakankaasta.

Olen muuten rentoutunut Mad Menin viidennen ja kuudennen tuotantokauden parissa viime viikot. En ole jaksanut oikein muuta, vie ajatukset hyvin pois arjesta ja ikävistä asioista. En vaan oikein enää tykkää sarjan ihmisistä, niin kyynistä ja petollista. Vallanhimoa ja juonittelua. Sellaiseksi valta ihmiset tekee, sitä kai sarjan tekijät haluavat sanoa. Tai kerätä seksillä ja kieroilulla lisää katsojia.

Onneksi on muitakin hyviä sarjoja, ei-amerikkalaisia. Ihana tanskalainen Matador tulee toisen kerran uusintana Femmalta. Se on jo vanhahtava 80-luvulla tehty, mutta silti vieläkin niin kiehtova historiankuvaus pikkukaupunkilaisten elämästä 30-luvulla.

Toinen ilahduttava, joskin surullinen tarina on Rakkautta Berliinin muurin varjossa. Kertoo DDR:stä 70- ja 80-luvuilta. Hienosti tehty, tykkään kuunnella näyttelijöiden käyttämää kaunista saksankieltä jota minäkin ymmärrän. Hyvin toteutettu ajankuva yksityiskohtia myöten. Jo toinen tuotantokausi on käynnissä, nyt taitaa olla liian myöhäistä alkaa sarjaa seurata, mutta ehkä se löytyy Netflixistä tai jostain muusta vastaavasta.

Ihanaa lumista sunnuntaipäivää! Yritän taas kirjoitella enemmän jos ei muuta niin omaksi ilokseni.