Ostin tämän retromekon Kattilahallin kirppikseltä maaliskuussa. Kirjoitin siitä silloin, mutta nyt vasta toukokuussa mekko pääsi käyttöön. Juuri ennen helteitä pidin sitä töissä muutaman kerran.
Mekon alla tummansininen Cosin trikoopaita, mustat sukkahousut Wolford ja Gaborin kiiltonahkaballerinat. French Connectionin patellavyö antaa vähän ryhtiä. Mekko on todella hyvin ommeltu ja kangas laadukasta, vuorikin on vielä siisti. Voisi joskus käyttää myös legginsien tai farkkujen kanssa.
En kuitenkaan malttanut pysyä poissa täältä nettimaailmasta, vaikka täällä toipilaana olenkin. Hyvin on mennyt, kunhan muistaa levätä aina välillä.
Ystävän tuomat kukat piristää.
perjantai 30. toukokuuta 2014
Euron mekon stailaus
Tunnisteet:
Kierrätys,
Kirpputorilöytöjä,
Mekkoja,
Retro
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Pieni paussi kirjoittelussa
Pidän nyt pientä taukoa kirjoittelussa. Olen ollut leikkauksessa ja nyt toipumassa kotona. Pitää nyt vähän kerätä voimia, kirjoittelen myöhemmin, ehkä myös sairaudestani, joka on niin valitettavan tavallinen meidän naisten keskuudessa. Onneksi hoitotulokset ovat hyvät ja olen optimistinen.
Ihania alkukesän päiviä! Olen varautunut olemaan kotona, istuttanut parvekekukat ja yrtit ja ostanut aurinkovarjon. Kävelylle pääsen kyllä heti kun huvittaa.
Laatikoita on kuusi ja lattialla lisää kasveja. Tässä vain pieni osa niistä. Ostin Mårbacka-pelargonioita, ne kestävät paahdetta ja ovat kauniita syksyyn asti. Väliin pieniä muratteja. Yrttejä laitoin kaksi laatikollista.
Ihania alkukesän päiviä! Olen varautunut olemaan kotona, istuttanut parvekekukat ja yrtit ja ostanut aurinkovarjon. Kävelylle pääsen kyllä heti kun huvittaa.
Laatikoita on kuusi ja lattialla lisää kasveja. Tässä vain pieni osa niistä. Ostin Mårbacka-pelargonioita, ne kestävät paahdetta ja ovat kauniita syksyyn asti. Väliin pieniä muratteja. Yrttejä laitoin kaksi laatikollista.
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Villivihannesvillitys
Olin viime torstaina villivihanneskurssilla Espoon Henttaalla. Kurssi löytyi Hortoilu-blogista ja ilmoittauduin heti mukaan. Nyt onkin paras aika paneutua aiheeseen kun luonto on herännyt kevääseen ja kasvit ovat parhaimmillaan ennen kukintoa.
Raija ja Jouko Kivimetsä järjestävät kursseja villivihannesten tunnistamisesta, keräämisestä ja kokkauksesta. He ovat kirjoittaneet Hulluna Hortaan -kirjan joka kannattaa ostaa tai lainata kirjastosta jos aihe kiinnostaa. Oli oikein mielenkiintoinen ilta, kaunis ilma ja mukavia ihmisiä. Luontoon lähdettiin Raijan ja Joukon kotipihalta, tutustuttiin viiteen helposti tunnistettavaan kasviin ja kerättiin itselle pienet pussit kutakin lajia. Vuohenputki, voikukka, nokkonen, siankärsämö ja maitohorsma. Kurssi on hyvin suuniteltu, parissa tunnissa ehtii aloittelijakin oppia viisi kasvia ja saa valtavasti tietoa kun yhdessä kuljetaan metsässä. Lopuksi saatiin maistella Raijan ja Joukon valmistamia herkkuja heidän kotonaan, vuohenputkipiirakkaa, hortapestoa ja siemenleipää. Herkullista ja lämmin tee lämmitti mukavasti.
Tunnen kasveja aika hyvin, kuulun ikäluokkaan joka on kerännyt vähintään 120 kasvia kouluaikana ja muutenkin olen kiinnostunut luonnosta. Kaikki viisi olivat ihan tuttuja, mutta sain paljon ideoita niiden käsittelyyn ja valmistukseen. Villivihannesten ravintoarvot ovat ihan huikeat, siksikin niitä kannattaa kerätä ja säilöä ja valmistaa ruuaksi. Maistelimme myös esim. pihlajansilmuja. Hämmästyttävää, mutta ne maistuvat ihan amaretolle.
Tässä osa sadostani, sileälaitaisia voikukanlehtiä (ei kannata ottaa sahalaitaisia, ne on kitkeriä), horsmanversoja, siankärsämön lehtiä ja vuohenputkia.
Horsmanversot ovat kauniita.
Olen jo käyttänyt lähes kaiken ja hakenut eilen uusia kun kävin ystäväni luona Vihdissä.
Horsmanversot käytin parsana, keitin niitä hieman ja söin voin, sitruunamehun ja suolan kanssa. Aika terhakanmakuisia näin aloittelijalle.
Vuohenputkia, siankärsämöitä ja voikukanlehtiä olen laittanut smootheihin, salaatteihin ja broilerivokkiin josta tuli aivan ihanaa. Siihen lisäsin vuohenputkea ja siankärsämöä (kannattaa käyttää säästeliäästi, on aika pirtsakan makuista) ja vähän kaurakermaa ja öljyä sekä tietenkin suolaa ja pippuria. Oli todella maukasta ja tuli nopeasti.
Nokkosia olen käyttänyt vuosia, ne ryöppäsin ja pakastin. Teen niistä lettuja tai keittoa pinaattikeiton tapaan.
Tänään tein piirakkaa johon laitoin taas vuohenputkea, metsämansikan lehtiä, siankärsämöä, horsmannuppuja, tilliä, tomaatteja, pecorinoa, kaurakermaa, kananmunaa ja mausteita. Siitäkin tuli maukasta, tosin pecorinon maku tuli vähän liian voimakkaasti esiin. Ensi kerralla kokeilen fetaa, jota Raijakin suosittelee reseptissään.
Hyvää työviikkoa! Huomenna pitäisi olla 30 astetta lämmintä! Voi koululaisia, muistan itse miten vaikeaa oli istua luokassa ja yrittää pinnistää viimeiset koulupäivät. Opettajaparoilla oli täysi työ saada levoton lauma pysymään kasassa. Sympatiani ovat heidän puolellaan.
Raija ja Jouko Kivimetsä järjestävät kursseja villivihannesten tunnistamisesta, keräämisestä ja kokkauksesta. He ovat kirjoittaneet Hulluna Hortaan -kirjan joka kannattaa ostaa tai lainata kirjastosta jos aihe kiinnostaa. Oli oikein mielenkiintoinen ilta, kaunis ilma ja mukavia ihmisiä. Luontoon lähdettiin Raijan ja Joukon kotipihalta, tutustuttiin viiteen helposti tunnistettavaan kasviin ja kerättiin itselle pienet pussit kutakin lajia. Vuohenputki, voikukka, nokkonen, siankärsämö ja maitohorsma. Kurssi on hyvin suuniteltu, parissa tunnissa ehtii aloittelijakin oppia viisi kasvia ja saa valtavasti tietoa kun yhdessä kuljetaan metsässä. Lopuksi saatiin maistella Raijan ja Joukon valmistamia herkkuja heidän kotonaan, vuohenputkipiirakkaa, hortapestoa ja siemenleipää. Herkullista ja lämmin tee lämmitti mukavasti.
Tunnen kasveja aika hyvin, kuulun ikäluokkaan joka on kerännyt vähintään 120 kasvia kouluaikana ja muutenkin olen kiinnostunut luonnosta. Kaikki viisi olivat ihan tuttuja, mutta sain paljon ideoita niiden käsittelyyn ja valmistukseen. Villivihannesten ravintoarvot ovat ihan huikeat, siksikin niitä kannattaa kerätä ja säilöä ja valmistaa ruuaksi. Maistelimme myös esim. pihlajansilmuja. Hämmästyttävää, mutta ne maistuvat ihan amaretolle.
Tässä osa sadostani, sileälaitaisia voikukanlehtiä (ei kannata ottaa sahalaitaisia, ne on kitkeriä), horsmanversoja, siankärsämön lehtiä ja vuohenputkia.
Horsmanversot ovat kauniita.
Olen jo käyttänyt lähes kaiken ja hakenut eilen uusia kun kävin ystäväni luona Vihdissä.
Horsmanversot käytin parsana, keitin niitä hieman ja söin voin, sitruunamehun ja suolan kanssa. Aika terhakanmakuisia näin aloittelijalle.
Vuohenputkia, siankärsämöitä ja voikukanlehtiä olen laittanut smootheihin, salaatteihin ja broilerivokkiin josta tuli aivan ihanaa. Siihen lisäsin vuohenputkea ja siankärsämöä (kannattaa käyttää säästeliäästi, on aika pirtsakan makuista) ja vähän kaurakermaa ja öljyä sekä tietenkin suolaa ja pippuria. Oli todella maukasta ja tuli nopeasti.
Nokkosia olen käyttänyt vuosia, ne ryöppäsin ja pakastin. Teen niistä lettuja tai keittoa pinaattikeiton tapaan.
Tänään tein piirakkaa johon laitoin taas vuohenputkea, metsämansikan lehtiä, siankärsämöä, horsmannuppuja, tilliä, tomaatteja, pecorinoa, kaurakermaa, kananmunaa ja mausteita. Siitäkin tuli maukasta, tosin pecorinon maku tuli vähän liian voimakkaasti esiin. Ensi kerralla kokeilen fetaa, jota Raijakin suosittelee reseptissään.
Hyvää työviikkoa! Huomenna pitäisi olla 30 astetta lämmintä! Voi koululaisia, muistan itse miten vaikeaa oli istua luokassa ja yrittää pinnistää viimeiset koulupäivät. Opettajaparoilla oli täysi työ saada levoton lauma pysymään kasassa. Sympatiani ovat heidän puolellaan.
perjantai 9. toukokuuta 2014
Kukkakirjonta kirppikseltä
Sain lahjaksi Lahdessa asuvalta ystävältäni kukkakirjonnan josta voin tehdä toisen sohvatyynyn lahjaksi saamani pariksi. Hän oli tehnyt löydön Kontista. Hinta taisi olla muutaman euron. Nyt pitää etsiä jostain vanha pöytäliina tai vastaava jota voi käyttää taustakankaana. Yritän tehdä samanlaisen kuin lahjaksi saamani tyyny on. Jos vain oma kärsivällisyys riittää :D.
Olen tänään pessyt ja silittänyt vaatteita ja kerännyt tavaraa kasseihin ja laatikoihin. Menemme huomenna Jäähallin kirppikselle myymään. Toivottavasti saamme paljon kaupaksi, olen ihan kypsä kaikkeen ylimääräiseen roinaan. Joskus ihminen voisi vähän enemmän miettiä mitä kotiinsa hankkii. Siksi tämä Kierrätyskeiju-teema on ollut todella hyödyllinen. Olen tarkkaan miettinyt mitä ostan, myös kirppiksiltä.
Huhtikuussa en pysynyt lupauksessani, ostin jonkin verran uusia vaatteita Stockmannin Hulluilta Päiviltä. Hankin Filippa K:n kalpean vaaleanpunaisen villatakin, valkoisen T-paidan ja mustavalkoisen raitapaidan. Kaikki työkäyttöön ja matkalle mukaan huhtikuussa. Kävin pari kertaa Saksassa, oli pakko saada jotain edustavaa päälle.
Hyvää viikonloppua lukijoilleni ja toivotaan kaunista säätä äitienpäiväksi! Onnea myös kaikille äideille!
Tunnisteet:
DIY,
Kankaita,
Kierrätys,
Kierrätyskeijut,
Kirpputorilöytöjä,
ompelu,
Sisustus
maanantai 5. toukokuuta 2014
Silitysrautoja
Esittelen pienen silitysrautakokoelmani. En ole koskaan niitä kerännyt, kaikki ovat omalta perheeltäni minulle päätyneet.
Kaksi leikkisilitysrautaa, matkasilitysrauta ja vanha kunnon valurautainen.
Pieni valuraudasta tehty leikkirauta, joka käy ihan oikeaan silitykseen. Kuumennetaan vaan keittolevyllä ja silitellään nukenvaatteita. Usein ei rautaa saanut kuumentaa, äiti pelkäsi että poltan sormeni. Rauta on 50-luvulta. Vielä silloin tehtiin leluja jotka olivat oikeiden työkalujen pieniä kopioita ja niitä pystyi oikeasti käyttämään.
Moderni metallista ja muovista tehty sähkösilitysrauta. Pienen letkun päässä oli imukuppi jonka saattoi kiinnittää seinään ja raudan sisällä oli paristo, valo syttyi kun väänsi päällä olevasta lämpötilansäätäjästä.
Imukuppi on irronnut eikä pientä punaista lamppuakaan enää ole, mutta muuten rauta on hyvässä kunnossa. Myös omani, olen saanut sen ehkä 60-luvun alussa.
Äitini matkasilitysrauta. En osaa sanoa valmistusvuotta, ehkä varhaista 60-lukua. Rautaa ei ole juuri käytetty, vaikka se olisi ollut tarpeellinen, mutta 800 g oli vähän liikaa matkalaukkuun. Äitini kyllä matkusti jonkin verran, mutta luulen että hän turvautui hotellien silityspalveluihin. Valmistaja Leonard Lindelöfin Konepaja, Helsinki.
Kovin turvallinen Sirpa ei ole, puuta ja metallia yhdessä. Ennen ei pahemmin mietitty työturvallisuutta.
Lopuksi vanha oikea rauta. Tätä käytimme vielä mökillä ennenkuin sinne asennettiin sähköt joskus 80-luvulla. Sisällä oleva rauta lämmitettiin puuhellalla tai takassa. Rauta kuumeni ja sillä oli helppoa silittää. Ainakin sen verran että päästiin kyläkauppaan tai lähimpään pikkukaupunkiin sileässä mekossa.
En pidä esillä kokoelmaani, ne ei oikein sovi sisustukseen. Jos joskus saisin oman mökin, voisin viedä ne sinne. En kuitenkaan halua niistä luopuakaan, ovat sympaattisia arjen esineitä.
Kaksi leikkisilitysrautaa, matkasilitysrauta ja vanha kunnon valurautainen.
Pieni valuraudasta tehty leikkirauta, joka käy ihan oikeaan silitykseen. Kuumennetaan vaan keittolevyllä ja silitellään nukenvaatteita. Usein ei rautaa saanut kuumentaa, äiti pelkäsi että poltan sormeni. Rauta on 50-luvulta. Vielä silloin tehtiin leluja jotka olivat oikeiden työkalujen pieniä kopioita ja niitä pystyi oikeasti käyttämään.
Moderni metallista ja muovista tehty sähkösilitysrauta. Pienen letkun päässä oli imukuppi jonka saattoi kiinnittää seinään ja raudan sisällä oli paristo, valo syttyi kun väänsi päällä olevasta lämpötilansäätäjästä.
Imukuppi on irronnut eikä pientä punaista lamppuakaan enää ole, mutta muuten rauta on hyvässä kunnossa. Myös omani, olen saanut sen ehkä 60-luvun alussa.
Äitini matkasilitysrauta. En osaa sanoa valmistusvuotta, ehkä varhaista 60-lukua. Rautaa ei ole juuri käytetty, vaikka se olisi ollut tarpeellinen, mutta 800 g oli vähän liikaa matkalaukkuun. Äitini kyllä matkusti jonkin verran, mutta luulen että hän turvautui hotellien silityspalveluihin. Valmistaja Leonard Lindelöfin Konepaja, Helsinki.
Kovin turvallinen Sirpa ei ole, puuta ja metallia yhdessä. Ennen ei pahemmin mietitty työturvallisuutta.
Lopuksi vanha oikea rauta. Tätä käytimme vielä mökillä ennenkuin sinne asennettiin sähköt joskus 80-luvulla. Sisällä oleva rauta lämmitettiin puuhellalla tai takassa. Rauta kuumeni ja sillä oli helppoa silittää. Ainakin sen verran että päästiin kyläkauppaan tai lähimpään pikkukaupunkiin sileässä mekossa.
En pidä esillä kokoelmaani, ne ei oikein sovi sisustukseen. Jos joskus saisin oman mökin, voisin viedä ne sinne. En kuitenkaan halua niistä luopuakaan, ovat sympaattisia arjen esineitä.
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Pikkupussi kierrätysmateriaalista
Sain lainaksi tämän pienen pussukan, tarkoitus on esitellä sitä kässäryhmässäni. Jos löytää kivoja vanhoja käsitöitä voi niitä käyttää erilaisten pikkupussukoiden tekotarpeina.
Flaamilaista kudontaa, tehty Ruotsissa. Suomessa ei tätä tekniikka usein näe, mutta meikäläiset raanut ja kuvakudokset toimivat ihan yhtä hyvin. Tai ristipistotyöt. Niitä ei paljoa arvosteta, hinnat pyörii muutamissa euroilla. Joukosta löytyy joskus ihan helmiä, vaikka suurin osa on kyllä niitä punahilkka-aiheita ja kirkonkuvia, joista ei oikein mitään uutta irtoa.
Pussukan takaosana on vanhaa pöytäliinaa ja vuori on tehty vanhoista kesähousuista. Vetoketju vain on uusi sekä sen päässä oleva punainen nahkapala. Saumat on käsinommeltu.
Kotiini on liihotellut uusi lintunen. Se on lahja ystävältäni. Tilu, niinkuin pieni Lumi sitä kutsuu.
Flaamilaista kudontaa, tehty Ruotsissa. Suomessa ei tätä tekniikka usein näe, mutta meikäläiset raanut ja kuvakudokset toimivat ihan yhtä hyvin. Tai ristipistotyöt. Niitä ei paljoa arvosteta, hinnat pyörii muutamissa euroilla. Joukosta löytyy joskus ihan helmiä, vaikka suurin osa on kyllä niitä punahilkka-aiheita ja kirkonkuvia, joista ei oikein mitään uutta irtoa.
Pussukan takaosana on vanhaa pöytäliinaa ja vuori on tehty vanhoista kesähousuista. Vetoketju vain on uusi sekä sen päässä oleva punainen nahkapala. Saumat on käsinommeltu.
Kotiini on liihotellut uusi lintunen. Se on lahja ystävältäni. Tilu, niinkuin pieni Lumi sitä kutsuu.
perjantai 2. toukokuuta 2014
Visiitti Marimekon tehtaanmyymälään
Herttoniemen tehtaanmyymälä on vaan mahtava paikka jos tykkää marikankaista ja -vaatteista. Kävin viime viikolla ystävän kanssa siellä ensimmäistä kertaa. Kaikki hinnat ovat alennettu aika mukavasti ja myynnissä on kaikenlaista mitä ei tavallisista myymälöistä löydä. Palakankaita löytyy, sekundaa ja halvennuksessa olevaa metritavaraa. Vaatepuolella poistuvia malleja, sesonkituotteita ja mallikappaleita ym. En voinut vastustaa yhtä kesäistä kukikasta mekkokangasta. Muita ostoksia oli ystävälle ostoskassi synttärilahjaksi, sellainen jota en ole joka myymälässä nähnyt ja pikkuiselle Lumi-tytölle trikoopaita kympillä.
Paikalle pääsee metrolla, jäädään pois Herttoniemen metroasemalla ja loppumatkan voi kävellä, noin kilometri Kirvesmiehenkadulle.
Paikalle pääsee metrolla, jäädään pois Herttoniemen metroasemalla ja loppumatkan voi kävellä, noin kilometri Kirvesmiehenkadulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)