Kaksi leikkisilitysrautaa, matkasilitysrauta ja vanha kunnon valurautainen.
Pieni valuraudasta tehty leikkirauta, joka käy ihan oikeaan silitykseen. Kuumennetaan vaan keittolevyllä ja silitellään nukenvaatteita. Usein ei rautaa saanut kuumentaa, äiti pelkäsi että poltan sormeni. Rauta on 50-luvulta. Vielä silloin tehtiin leluja jotka olivat oikeiden työkalujen pieniä kopioita ja niitä pystyi oikeasti käyttämään.
Moderni metallista ja muovista tehty sähkösilitysrauta. Pienen letkun päässä oli imukuppi jonka saattoi kiinnittää seinään ja raudan sisällä oli paristo, valo syttyi kun väänsi päällä olevasta lämpötilansäätäjästä.
Imukuppi on irronnut eikä pientä punaista lamppuakaan enää ole, mutta muuten rauta on hyvässä kunnossa. Myös omani, olen saanut sen ehkä 60-luvun alussa.
Äitini matkasilitysrauta. En osaa sanoa valmistusvuotta, ehkä varhaista 60-lukua. Rautaa ei ole juuri käytetty, vaikka se olisi ollut tarpeellinen, mutta 800 g oli vähän liikaa matkalaukkuun. Äitini kyllä matkusti jonkin verran, mutta luulen että hän turvautui hotellien silityspalveluihin. Valmistaja Leonard Lindelöfin Konepaja, Helsinki.
Kovin turvallinen Sirpa ei ole, puuta ja metallia yhdessä. Ennen ei pahemmin mietitty työturvallisuutta.
Lopuksi vanha oikea rauta. Tätä käytimme vielä mökillä ennenkuin sinne asennettiin sähköt joskus 80-luvulla. Sisällä oleva rauta lämmitettiin puuhellalla tai takassa. Rauta kuumeni ja sillä oli helppoa silittää. Ainakin sen verran että päästiin kyläkauppaan tai lähimpään pikkukaupunkiin sileässä mekossa.
En pidä esillä kokoelmaani, ne ei oikein sovi sisustukseen. Jos joskus saisin oman mökin, voisin viedä ne sinne. En kuitenkaan halua niistä luopuakaan, ovat sympaattisia arjen esineitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti