Rautatieasema sisältä. Eliel Saarisen suunnittelema aivan kuin Helsingin rautatieasemakin. Rakennus tuhoutui sodassa pahoin ja se on rakennettu uudelleen ja lisäilty kruusauksia, sirppejä ja vasaroita. Silti Saarisen tyylin tunnistaa muodosta ja tilasta. Karhut jotka koristivat sisäänkäyntiä, on siirretty joskus ammoin muualle. Ne olivat samalla lailla ovien sivuilla kuin kivimiehet Helsingissä.
Viipurin kirjaston sisäänkäynti. Rakennus on lopultakin kauniisti restauroitu. Suunnittelija tietenkin Alvar Aalto.
Kirjastosaleissa on 57 kattoikkunaa. Keväisin ja kesäisin ei tarvita sähkövaloa ollenkaan. Valo muodostaa kauniita kuvioita sisäpintoihin.
Kuvanveistäjä Jussi Mäntysen Hirvi. Se on pystytetty Viipuriin vuonna 1928, Lahteen 1955, 1969 Turkuun ja Helsinkiin 1972.
Tästä talosta tulee mieleen entinen työpaikkani Helsingissä.
Viipurin kauppahalli, suunnittelija suomalainen Karl Hård af Segerstad.
Pyöreä torni, siellä söimme illallisen. Ruokaa ei voi kehua, oli aika surkeaa, mutta miljöö on upea.
Patsaan nimi on poika ja kissa, tekijää ei tiedetä.
Jostain syystä Venäjällä puiden runkoja maalataan valkoisella maalilla.
Tätä taloa koristaa edelleen Suomen vaakuna.
Yövyimme Vyborg-hotellissa. Siellä oli aulassa valokuva 30-luvulta samalta kadulta.
Tuon nykyisen, vuonna 1953 valmistuneen rautatieaseman kylläkin suunnittelivat tyhjältä pöydältä leningradilaiset arkkitehdit A. Vasilev, D. Goldgor, S. Spepanskij ja A. Berkov.
VastaaPoistaEliel Saarisen (& Hermann Geselliuksen) asema ei sisältäkään muistuttanut tuota nykyistä kuin ehkä tilojen mittasuhteiden puolesta.