Valkoinen sohvapöytä

Haluaisin vaihtaa sohvapöytäni. Nyt käytössä on suorakaiteen muotoinen pöytä jossa taso lehdille, mikä on ollut kieltämättä hyvin käytännöllinen. Pöytä oli ennen vaaleaa mäntyä, olen sen lakannut jo monta vuotta sitten tummanruskeaksi. Nyt tumma pöytä näyttää ankealta ja nykyiseen olohuoneeseen sopisi pyöreä pöytä paljon paremmin. Olen jo pitkään katsellut erilaisia, mutta asia on jäänyt hautumaan.

Kirsi Valannin Ympyrä-pöytä on hieno, hinta on vaan aivan liian kova.  Hinnat alkaen 833 euroa Vepsäläisellä, pöytää saa kolmesssa koossa 50, 80 ja 110 cm halkaisija, pintakäsittely joko  matta ja korkekiiltoinen. Onkohan kenelläkään kokemuksia tästä, vastaako hinta laatua? Hyvää tässä on myös tuo alataso, sinne saisi kätevästi muutaman lehtipinon.
Kuva Kirsi Valannin nettisivuilta.

Sitten on tietenkin Ikea, Strind-pöytä. Hinta ei ole paha, 129 euroa, halkaisija 75 cm. Pöytä on periaatteessa OK, mutta rakenne on aika heikko, pöytälevyt ovat lasia ja kiinnitys ei ole kovin kummoinen. Levy voi pudota imuroidessa ja mennä säpäleiksi. Ei siis tämäkään pöytä kelvannut. Plussaa kuitenkin pyöristä.

Oikeastaan haluaisin itse kunnostaa jonkin vanhan pöydän ja laittaa pyörät alle. Löysin jostain tanskalaisesta blogista tosi kivannäköisen pöydän joka oli maalattu valkoiseksi ja pätkäisty vain jalat poikki ja lisätty pyörät. Ruokapöydästä oli saatu hieno sohvapöytä. Olen koittanut etsiskellä Huutonetistä samantapaista, mutta ei ainakaan vielä ole löytynyt. Jatkan etsiskelyä ja laitan tänne kuvia kun kivoja löytyy.

Olen löytänyt kivan idean, vanhan ruokapöydän jalat voi sahata poikki ja maalata valkoiseksi. Tähän malliin. En enää muista mistä kuva on löytynyt. Tämäntapainen olisi kiva jos jostain löytyisi vaikka huonokuntoisenakin .

Teehetki

Pidän teestä ja juon sitä paljon. Eniten juon ihan tavallista Earl Greytä, sitä menee yleensä aamuisin.  Vihreä tee kelpaa aina, varsinkin illalla. Ostan aina lehtiteetä, hyvin harvoin pusseja.
Vihreästä teestä suosikkini on gunpowder ja vihreä tee Chai. Tässä alla myös tavallista vihreää, mutta luomuversiona.

Viime aikoina olen tinkinyt periaatteistani ja ostanut myös pussiteetä. Olen erityisen ihastunut Clipperin valikoimiin.  Kauniit pakkaukset myös houkuttaa kokeilemaan uusia laatuja. Voi kun suomalainen elintarviketeollisuus osaisi tehdä näin hienoja pakkauksia!

Myös kahvipaketit on kauniita, katsokaapa tätä kahvipakettia, eikö ole hieno? Tulkoon sekin nyt mukaan tälle sivulle, vaikkei teeaiheeseen kuulukaan.

Teenvalmistusta varten minulla on useampia teekannuja. Lasikannua, jonka olen esitellyt aikaisemmin täällä blogissa, käytän paljon. Myös tämä Arabian Domino-sarjan kannu on sympaattinen peruskannu. Se taitaa olla 80-luvulta.



Teesihtinä käytän ihan tavallisia juttuja jostain Anttilasta tai City-Marketista. Minulla kuitenkin on säästössä vanhoja koristeellisia teesiivilöitä kuten tämä tässä. Siinä on irrotettava kuppiosa päällä joka heiluu pienten kiinnikkeitten varassa. Ajatuksena on kaiketi että tuosta pikkukannusta voi kaataa valuneet teevedet pois. Näyttää ihan kätevältä, mutta ei ole. En oikein koskaan ole oivaltanut miten sen kanssa toimitaan. Koristeeksi on jäänyt.



Toinen näppärämpi vekotin on teelusikka. Näitä kai valmistetaan taas. Tämä on vanha, jostain olen senkin saanut, ehkä mummoni tai tätini tavaroista. Tätä käytän silloin tällöin. Näitä löytää edulliseen hintaan joskus kirppiksiltäkin. Se on vaan vähän kulunut, en oikein tiedä liukeneeko siitä jotain teehen. Ehkei pitäisi käyttää ollenkaan.

Teet säilytän pikkupurkeissa. Pieniä hillopurkkeja ostelen jos niitä löytyy. Nuo peltikorkkiset on niitä tuikitavallisia Ikean purkkeja. Esillä rooibosia, vihreää teetä ja Earl Greytä. Takana jotain yrttiteetä.

Vihreä tee on muuten tosihyvä janojuoma kylmänäkin. Ainakin näin kesällä se maistuu. Siinähän on myös paljon hyviä antioksidantteja ja terveyttä edistäviä vaikutuksia. Sitä pitää kyllä juoda aika paljon, muistan lukeneeni, että jopaa kuusi kuppia päivässä!

Tukholmaan

Olen lähdössä lyhyelle matkalle Tukholmaan. Tänään lähtö ja tiistai-iltana myöhään kotiin. Töiden merkeissä kuitenkin menee, kauppoihin ja kirppiksiin ei jää nyt aikaa. Olen yötä nuoremman tyttäreni luona Söderissä. Odotan kovasti hänen näkemistään, meillä on aikaa olla yhdessä maanatai-ilta ja tiistainakin töiden jälkeen pari  tuntia. Tukholman konttorillekin on aina mukavaa mennä, ilmapiiri on hyvä ja ihmiset ovat ihania.

Hyvää työviikkoa!

Päivän kuppi - 13

Tämä on samaa sarjaa kuin kuppi nro 5 Päivän kuppi -postauksissa. Lomonosovin teekuppi, mutta uudempaa tuotantoa. Olen ostanut sen Viipurista 90-luvun loppupuolella. Tämä on kuvioinniltaan kauniimpi kuin se toinen jonka olenkin jo esitellyt, vähemmän kultaa ja kauniimpi lintukuvio. Näitäkin kuppeja minulla on vain yksi.

Kotilieden neuvokki nro 2

Tässä jatkoa Kotilieden erikoisnumeroihin vuodelta 1950, jotka olen saanut tätini jäämistöstä. Nro 2/1950 keskittyi "Kodin terveyteen".
Kansikuva näytti tältä:

Silloinkin puhuttiin stressin välttämisestä, vaikkei sanaa silloin vielä käytetty. Otsikko on "Älä jännitä".

"Ei se työnteko väsytä, vaan ne tekemättömät työt" kuuluu nykyisin usein sanottavan. Tai: "On niin kiire, ettei ehdi mihinkään". Hermot kuluvat, aika kuluu mutta työ ei joudu. Mitä tehdä? Älä antaudu. Aina jotakin voi tehdä. Tässä esimerkiksi kolme hyvää ehdotusta, jotka ovat jokaisen ulottuvilla ja jotka varmasti myös auttavat. Jos tunnet hermojesi liikaa kiristyvän, tartu silloin tehokkaasti asiaan. Ja rentoudu töittesi välillä niin täysin, että tunnet jälleen jaksavasi tarmokkaasti tarttua uuteen asiaan."


Suora lainaus lehdestä heti ensimmäiseltä sivulta. 


Piirrokset lehdestä,   työtehonäyttelyn osastosta "Ihminen itse". Tässä muutama:

Kannustetaan perheenäitiä ottamaan omaa aikaa ja irtautumaan arjesta.

Tämän kuva kehottaa kyläilemään, se virkistää ja rentouttaa.


Sitten käsitellään kodin merkitystä, minkälainen asuinpaikka tulee valita, talo maalta, kaupungista, kerrostaloasunto tai omakotitalo.

Tässä kuva senaikaisesta huipppumodernista keittiöstä.

Pesemisestä ja puhtaudesta kertovassa artikkelissa lehti  ei pahemmin kainostellut, alastonkuva saunasta naistenlehdessä vuonna 1950, sitä ei olisi uskonut! Toisaalta suomalaisilla on aina ollut järkevä suhtautuminen alastomuuteen ja sauna on maailman luonnollisin paikka, jossa kaikki käyvät.

Vaatetuksesta puhuttaessa korostetaan edullisuutta, kestävyyttä ja lämmönpitoa. Uutta tulossa olevaa "nylon-kuitua" toimittaja ylistää:


"Nylon-kuidussa tuo kaikki (kestävyys, helppo pestä) Kuitu on liukas ja sitkeä, ei ota likaa itseensä, puhdistuu melkeinpä huljuttamalla ja kuivuu 15 minuutissa, eipä tarvitse edes silittää. Silloin emme tarvitse kuin yhden paidan ehkäpä 5 vuotta kohti, pesemme sen illalla, kun pesemme kätemmekin, ja vedämme joka aamu puhtaan paidan yllemme."


Tuntuu käsittämättömältä, että yhdellä aluspaidalla tultaisiin toimeen viisi vuotta! Ajat oli niin erilaiset. Sotakorvauksia piti maksaa ja maa oli rutiköyhä, juuri toipumassa sodasta.

Suomalaisnaisen jaloista lehti  toteaa karusti:

Ja suosittelee näin järkeviä sandaaleja kesäksi:

Sitten on tarinaa ravinnosta, aviopuolisoiden tehtävistä, lastenhoidosta, neuvoja nuorille naisille.

Avioliitosta tämän kuvan teksti kertoo: "Meidän onneamme ei pysty mikään järkyttämään, satoi tai paistoi", ajattelee aluksi moni nuorikko. "Elämä on vain yhtä hymyä ja iloa." 

Sitten lehti toteaa: "On neidot nuoret ja soreat, mistä ne pahat akat tulevat". 

Artikkelissa käsitellään kodin töitä, naisen roolia kahta työtä tekevänä ja kodinhoidosta vastuullisena tai turhautuneena kotirouvana joka ei arvosta perheenemännän roolia, vaan haikailee työelämään. Sodan aikana naiset joutuivat tekemään miestenkin työt ja ottamaan vastuuta. Sodan jälkeen monen piti palata lieden ääreen kun rintamalta palanneille miehille piti saada töitä ja tuli jälkikasvua. Minunkin työnantajani arkistoista löytyi  muutama vuosi sitten kiertokirje jossa kehotettiin irtisanomaan kaikki "naimisissa olevat rouvat" kolmen kuukauden kuluessa, jotta miehille riittäisi töitä. Nyt se tuntuu uskomattomalta, mutta totta se on. Moni ei kuitenkaan viihtynyt kotirouvan roolissa, vaikka sitä kovasti 50-luvulla ihannointiinkin. Lehdestä lainaan katkelman:

"Mutta mikä tuolle avuksi? Elämmekö me naiset jonkinlaista murrosaikaa? Meidät on riistetty äitiemme kodin suojaisten seinien sisältä ulos maailmaan työhön ja toimintaan, mutta meillä on kaikki vanhat vaistot ja velvollisuudet. Emme tunne itseämme, emme osaa järjestää elämäämme niin kuin nykyaika sen vaatisi ja niin väsymme ja meistä tulee pahoja akkoja. 
Koko rakennelma "nainen" pitäisi rakentaa pohjia myöten uusille edellytyksille. Ehkäpä tyttäremme kerran ovat sivuuttaneet vaikeutemme. Ensinnäkin antakaamme heille elämästä oikea kuva, ei sitä ruusunhohteista, imelää jonka huviteollisuus ja huono kirjallisuus antaa, eikä sitä synkänharmaata, jollaisena sitten itse näemme maailman. Ei, vaan silta väliltä, kuva jossa sanotaan, että naisella on on suuri tehtävä kasvattaa uusi sukupolvi ja että juuri äidistä riipppuu suurelta osin minkälainen, tasapainoinenko vai repaleinen, tästä kasvaa. "

Aika lailla naisten harteille laitettiin uuden sukupolven kasvattaminen. Kirjoittaja kyllä aavistaa ihan oikein, kyllä tuon sukupolven tyttärillä oli jo helpompaa. Miehillekin tuli velvollisuuksia kodinhoidossa, ja lastenkasvatuksessa, aviopuolisoista tuli tasa-arvoisia. Pystyi opiskelemaan, käymään töissä, tuli päiväkodit, ehkäisypillerit ja tekniikka kotitöiden avuksi.

Vielä lopuksi reippaita hiihtäjiä. Katsokaapa pikkutytön hiihtoasua! Eikö ole söpö, ei ehkä kovin käytännöllinen kuitenkaan.