Kansikuva näytti tältä:
Silloinkin puhuttiin stressin välttämisestä, vaikkei sanaa silloin vielä käytetty. Otsikko on "Älä jännitä".
"Ei se työnteko väsytä, vaan ne tekemättömät työt" kuuluu nykyisin usein sanottavan. Tai: "On niin kiire, ettei ehdi mihinkään". Hermot kuluvat, aika kuluu mutta työ ei joudu. Mitä tehdä? Älä antaudu. Aina jotakin voi tehdä. Tässä esimerkiksi kolme hyvää ehdotusta, jotka ovat jokaisen ulottuvilla ja jotka varmasti myös auttavat. Jos tunnet hermojesi liikaa kiristyvän, tartu silloin tehokkaasti asiaan. Ja rentoudu töittesi välillä niin täysin, että tunnet jälleen jaksavasi tarmokkaasti tarttua uuteen asiaan."
Suora lainaus lehdestä heti ensimmäiseltä sivulta.
Piirrokset lehdestä, työtehonäyttelyn osastosta "Ihminen itse". Tässä muutama:
Kannustetaan perheenäitiä ottamaan omaa aikaa ja irtautumaan arjesta.
Tämän kuva kehottaa kyläilemään, se virkistää ja rentouttaa.
Sitten käsitellään kodin merkitystä, minkälainen asuinpaikka tulee valita, talo maalta, kaupungista, kerrostaloasunto tai omakotitalo.
Tässä kuva senaikaisesta huipppumodernista keittiöstä.
Pesemisestä ja puhtaudesta kertovassa artikkelissa lehti ei pahemmin kainostellut, alastonkuva saunasta naistenlehdessä vuonna 1950, sitä ei olisi uskonut! Toisaalta suomalaisilla on aina ollut järkevä suhtautuminen alastomuuteen ja sauna on maailman luonnollisin paikka, jossa kaikki käyvät.
Vaatetuksesta puhuttaessa korostetaan edullisuutta, kestävyyttä ja lämmönpitoa. Uutta tulossa olevaa "nylon-kuitua" toimittaja ylistää:
"Nylon-kuidussa tuo kaikki (kestävyys, helppo pestä) Kuitu on liukas ja sitkeä, ei ota likaa itseensä, puhdistuu melkeinpä huljuttamalla ja kuivuu 15 minuutissa, eipä tarvitse edes silittää. Silloin emme tarvitse kuin yhden paidan ehkäpä 5 vuotta kohti, pesemme sen illalla, kun pesemme kätemmekin, ja vedämme joka aamu puhtaan paidan yllemme."
Tuntuu käsittämättömältä, että yhdellä aluspaidalla tultaisiin toimeen viisi vuotta! Ajat oli niin erilaiset. Sotakorvauksia piti maksaa ja maa oli rutiköyhä, juuri toipumassa sodasta.
Suomalaisnaisen jaloista lehti toteaa karusti:
Ja suosittelee näin järkeviä sandaaleja kesäksi:
Sitten on tarinaa ravinnosta, aviopuolisoiden tehtävistä, lastenhoidosta, neuvoja nuorille naisille.
Avioliitosta tämän kuvan teksti kertoo: "Meidän onneamme ei pysty mikään järkyttämään, satoi tai paistoi", ajattelee aluksi moni nuorikko. "Elämä on vain yhtä hymyä ja iloa."
Sitten lehti toteaa: "On neidot nuoret ja soreat, mistä ne pahat akat tulevat".
Artikkelissa käsitellään kodin töitä, naisen roolia kahta työtä tekevänä ja kodinhoidosta vastuullisena tai turhautuneena kotirouvana joka ei arvosta perheenemännän roolia, vaan haikailee työelämään. Sodan aikana naiset joutuivat tekemään miestenkin työt ja ottamaan vastuuta. Sodan jälkeen monen piti palata lieden ääreen kun rintamalta palanneille miehille piti saada töitä ja tuli jälkikasvua. Minunkin työnantajani arkistoista löytyi muutama vuosi sitten kiertokirje jossa kehotettiin irtisanomaan kaikki "naimisissa olevat rouvat" kolmen kuukauden kuluessa, jotta miehille riittäisi töitä. Nyt se tuntuu uskomattomalta, mutta totta se on. Moni ei kuitenkaan viihtynyt kotirouvan roolissa, vaikka sitä kovasti 50-luvulla ihannointiinkin. Lehdestä lainaan katkelman:
"Mutta mikä tuolle avuksi? Elämmekö me naiset jonkinlaista murrosaikaa? Meidät on riistetty äitiemme kodin suojaisten seinien sisältä ulos maailmaan työhön ja toimintaan, mutta meillä on kaikki vanhat vaistot ja velvollisuudet. Emme tunne itseämme, emme osaa järjestää elämäämme niin kuin nykyaika sen vaatisi ja niin väsymme ja meistä tulee pahoja akkoja.
Koko rakennelma "nainen" pitäisi rakentaa pohjia myöten uusille edellytyksille. Ehkäpä tyttäremme kerran ovat sivuuttaneet vaikeutemme. Ensinnäkin antakaamme heille elämästä oikea kuva, ei sitä ruusunhohteista, imelää jonka huviteollisuus ja huono kirjallisuus antaa, eikä sitä synkänharmaata, jollaisena sitten itse näemme maailman. Ei, vaan silta väliltä, kuva jossa sanotaan, että naisella on on suuri tehtävä kasvattaa uusi sukupolvi ja että juuri äidistä riipppuu suurelta osin minkälainen, tasapainoinenko vai repaleinen, tästä kasvaa. "
Aika lailla naisten harteille laitettiin uuden sukupolven kasvattaminen. Kirjoittaja kyllä aavistaa ihan oikein, kyllä tuon sukupolven tyttärillä oli jo helpompaa. Miehillekin tuli velvollisuuksia kodinhoidossa, ja lastenkasvatuksessa, aviopuolisoista tuli tasa-arvoisia. Pystyi opiskelemaan, käymään töissä, tuli päiväkodit, ehkäisypillerit ja tekniikka kotitöiden avuksi.
Vielä lopuksi reippaita hiihtäjiä. Katsokaapa pikkutytön hiihtoasua! Eikö ole söpö, ei ehkä kovin käytännöllinen kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti