Tänään aika on mennyt mustikoiden pakastamiseen ja vaatteiden pesuun ja silittämiseen. Lähden huomenna kahdeksi viikoksi Krakovaan työmatkalle. Sen takia kuvasin kukkaloistoa parvekkeella. Luulen, että kukat ei matkalta palattuani enää ole noin kauniita. Saan apua kastelussa, mutta en voi olettaa, että lapseni nyppivät ja hoitavat niitä päivittäin. Eihän heillä ole aikaakan käydä täällä kuin muutaman kerran.
Klematis on viihtynyt hyvin. Se alkoi kukkia heinäkuussa. Säleikkö on itsetehty jämärimoista ystäväni avustuksella ja maalattu valkoiseksi. Ostin taimen Bauhausista kympillä, laitan ensi vuonna varmasti myös samanlaisen kun tämä on onnistunut näin hyvin.
Muuten on ilta kulunut leppoisissa merkeissä. Paitsi kamala välikohtaus kun löysin keittiöistä kaksi isoa hämähäkkiä. Olivat tulleet varmaan mustikkalaatikon mukana jonka ystäväni toi. Pelkään ihan sairaan kamalasti hämähäkkejä. Olin yksin kotona enkä voinut ajatellakaan, että olisin antanut niiden temmeltää rauhassa yön aikana. En yleensä tapa mitään pikkuötököitä, kannan ne vaan tyynesti ulos. Näihin en vaan millään ilennyt koskea. Päätin nopean ratkaisun, Raidia ensin niskaan ja sitten litistin ne lapiolla! Päätin, että kerralla pitää henki lähteä. Tunsin itseni suureksikin sankariksi kun sain sentin mittaiset otukset tapettua. Piti ottaa pari lasia viiniä jotta rauhoituin. Pelkoni on ihan irrationaalinen, mutta en voi sille mitään. No nyt on rauha talossa, en usko että kolmatta enää voi löytyä. Muutenhan täällä olisi kun Steven Spielbergin filmissä. Muistatteko sen Araknofobia taisi olla nimi, joskus 90-luvulla tehty lastenfilmi. Sitäkin pelkäsin ihan hirveästi. Olen silti katsonut sen ainakin kaksi kertaa. Mitähän siitäkin voisi päätellä, yritän ainakin kohdata pelkoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti