Marimekon plagiointiskandaalit

Marimekon kriisiviestintä ontuu aika pahasti. Taas on tällä viikolla kuultu selityksiä ja sitten seuraavana päivänä lähetetty "oikaisuja" uutisointeihin.  En paheksu kopiointia kauheasti, ainahan sitä on tehty tavalla tai toisella. Mitään uutta ei oikeastaan ole, aina samat mallit ja tyylit kiertävät sykleittäin. Nyt vaan tuntuu, että samasta firmasta tulee jatkuvalla syötöllä näitä kopiointiuutisia. Tämä viimeinen uutinen on vaan jotenkin niin tympeä. Maija Louekari voitti nuorten suunnittelijoiden kilpailun Hetkiä-kuosillaan jo vuosia sitten. Sai mainetta ja kunniaa ja työpaikankin Marimekosta.

Hetkiä-kangas  ammentaa aiheensa 1960-luvun katunäkymästä. Torstaina Marimekko tiedotti, että Louekari oli saanut inspiraationsa Helsingin katunäkymästä Pohjoisesplanadilta. Louekari sanoi tiedotteessa: "Vahvistan Hetkiä/Moments-kuvion itse tekemäkseni".

Perjantaina tuli uusi tiedote,  jossa tarkennettiin, että idea oli saatu Markus Lepon 1960-luvulla ottamasta katunäkymästä.

Ei siinä mitään uutta ole, että otetaan ideoita vanhoista valokuvista, satukirjoista, taiteesta tai mistä nyt kukin niitä ideoitaan ammentaa. Mutta voisi alun perin punnita tarkkaan mitä tiedotteissa sanotaan. Tuntuu niin kömpelöltä, että lähetellään korjauksia jälkikäteen ja vain päivän välein. Miksei heti sanota, että sain ideani valokuvasta tai satukirjasta tai taideteoksesta tai vaikka lyhtypylväästä. Olisi paljon reilumpaa. Viestintäihmisten ja Marimekon johdon tehtävänä olisi ottaa ohjat käsiinsä ja opastaa suunnittelijoitaan mitä julkisuuteen kerrotaan.

Ymmärrän kyllä, että yksin ei kukaan uutta kuosia saa aikaiseksi, kaikki on tiimityötä yrityksissä ja jokaista tarvitaan, niin markkinointia, myyntiä, sisäänostoa kuin tilitiiraajiakin. Mutta Marimekko on design-yritys ja yrityksen ydin on suunnittelussa ja taiteellisessa luovuudessa.

Uusien ideoiden luominen on kovaa työtä, arvostan suunnittelijoita kovasti. Jokainen voi koittaa itse. Valkoinen paperi vaan eteen ja siihen kangaskuviota suunnittelemaan. Mallin kun pitää olla raikas ja tuore, sen pitää myydä ja tyylit ja värit pitää sopia nykymaailman menoon. Aika pian huomaa, että alkaa itsekin miettiä mikä on miellyttänyt aikaisemmin, saisiko siitä jotain sovellusta aikaiseksi vähän uuteen malliin ja mitähän kivaa noissa ulkomaisissa sisustuslehdissä on tarjolla ja sitä rataa.

Jos aihe kiinnostaa, tässä sallivampi juttu eilisestä HS:stä.

Suora  lainaus Kuiskaajan jutusta Helsingin Sanomista (28.9.2013):

Lainaa vain

Marimekon toistuvat kopiointiepäilyt ovat herättäneet nostalgisia muistoja varttuneempien design-ammattilaisten keskuudessa. Konkarit muistavat, kuinka Marimekon äiti Armi Ratia ja pääsuunnittelija Maija Isola yhteistuumin siirsivät karjalaista kulttuuriperintöä kuvioineen ja väreineen painokankaille. Armi kaipasi ikuisesti Karjalaan, ja hänen mielessään lepattivat karjalaispihojen pyykkinarujen värikkäät liinat ja huivit. Kuviot ja kirjailut skaalattiin isommiksi ja sopeutettiin 1950- ja 1960-lukujen henkeen. Lopputuloksena oli liuta klassikoita, jotka vetosivat suomalaisen alitajunnan kuvastoon ja olivat samalla riittävän omaperäisiä. 
Lainaamista sovelsivat kaikki muutkin yhtiöt. Eikä tätä kukaan konkareista jaksa paheksua. He tietävät että sitähän se kaikki on, taideteollisuus, taide ja teollisuus. Lainaa vain. 

Allekirjoitan Kuiskaajan mietteet. Katsokaa vaikka itämaisten mattojen kuvioita tai kirjokintaiden malleja. Samat symbolit ovat seikkailleet ympäri maailmaa tuhansien vuosien ajan.  Niin, lainaa vain on kaikki.

 Jos aihe kiinnostaa ja haluat ammattilaisen tiukan kannanoton aiheeseen,  Juhan Riskun blogikirjoitus . Hän on Nokian entinen muotoilujohtaja.

Kevennyksenä Karlssonin pilapiirros tämän päivän (29.9.) Helsingin Sanomista.

Pikkupöytä

Edelleen katselen kirppputoreilta pientä pyöreätä sohvapöytää jonka maalaisin valkoiseksi. Nyt löytyi yksi jonka varasin vuorokaudeksi. Hinta oli varsin houkutteleva, vain 40 euroa. Olin työkaverini kanssa sitä katsomassa, hänkin ihastui ideaani kovasti ja oli myös valmis ostamaan pöydän.
Yön yli nukuttuani päätin sen hänelle luovuttaa. Ei ollut kuitenkaan ihan sitä mitä minä haluan ja on kiva tehdä kaveri onnelliseksi.

Pöydän kunnossa on toivomisen varaa, reunalistat ovat irtoilleet ja puupallot jotka toimivat jalkoina, pitää liimata puuliimalla kiinni. Mutta muuten aika jännä malli. Ei kuitenkaan minun olohuoneeseeni. Jatkan edelleen sen oikean etsimistä.

Kuva on Fidan myymälästä Lönnrotinkadulta.

Valmis tilkkutäkki

Tällainen tuli sinisestä tilkkutäkistä. Laitoin polyestervanua väliin ja taustakankaaksi vanhan sinisen lakanan.

Kankaat ovat suureksi osaksi vanhoja marimekkoja, vain ruusukuvioinen kangaspala on varta vasten ostettu täkkiä varten ja yksi kirpputorilöytö kelpasi myös mukaan. Se on jotain tuntematonta printtiä alalaidassa toinen vasemmalta.
Ruusukuvio on nimeltään Vihkiruusu.

Huiviprojekti

Olen ottanut haasteen vastaan, kudon kaksi metriä kaulahuivia Novitan Iso Veli -langasta. Juttu juontaa juurensa uuteen harrastuspiiriini, jonka olen aloittanut. Liityin Marttoihin, halusin jotain yhteisöllistä toimintaa leppoisissa merkeissä. Vaikuttaa oikein hyvältä päätökseltä, tutustun alueen naisiin ja luvassa on paljon hauskaa toimintaa. Tänä syksynä martat ovat lupautuneet kutomaan kaulahuiveja Seurasaaressa pidettävään Joulupolku-tapahtumaan. Langat saimme Novitalta lahjoituksena. Kävi vaan niin, että lankoja jaettaessa kaikki iloiset ja raikkaat värit olivat loppuneet kesken. Minulle jäi oliivinvihreää, ankeanruskeaa joka oli ohuempaa kuin Iso Veli ja jotain kolmatta yhtä synkkää. Otin vain oliivinvihreän ja päätin etsiä omista langoistani sopivia värejä. Löysin vain valkoista ja vaaleanpunaista jotka ovat suurinpiirtein samanvahvuisia.  Näillä nyt mennään ja yritän piristää työtä vaihtelemalla värejä mahdollisimman paljon. 65 cm on jo tehty, nyt vaan jännitän riittääkö langat kahteen metriin. Jos ei,  lisään joukkoon vielä jonkun muun värin.

Täytyy lähteä kirppikselle etsimään lisää sopivaa lankaa varmuuden vuoksi.

Yösukat olen saanut valmiiksi ja ne lähtee kohta lahjaksi ystävälleni. Tilkkutäkkikin on viittä vaille valmis.

Ihanaa syksyistä viikonloppua!

Kaavalöytö

Kohta pääsen ompelemaan neulosta jonka ostin Eurokankaasta jokin aika sitten. Kun vertailin Burdan kaavoja, päädyin tähä yksinkertaiseen malliin. Kangas puhukoon puolestaan. Vyöllä ym. asusteilla voi sitten piristää asua.

Puuhaa vaan riittää, pitää saada yhden yösukat valmiiksi ja kutoa kaksi metriä kaulaliinaa. Miksi juuri kaksi metriä kaulahuivia, kerron siitä myöhemmin. Liittyy jouluun, mutta ei ole minun joululahjani.

Malli A on tarkoitus toteuttaa. Ehkä vähän levennän kaavaa. Saan vähän rennomman mekon.
Nyt vaan pitää saada muut jutut tehtyä, niin pääsen ompelukoneen kimppuun.
Muutakin puuhaa olisi, varastokellari on järjestämättä, ollut jo heinäkuusta lähtien. Päätin siivota sen kun sataa, nyt ei vaan ole ollut montaa sadepäivää viikonloppuisin. En valita, ennemmin ulkona auringossa kuin kellarissa raatamassa.

Retrokangaslöyty (taas kerran)

Pistäydyin Lönkan Fidassa viime viikoilla. Liike on muuten erittäin siisti ja tilava, toisin kuin esimerkiksi Niittykummun vastaava mesta, joka on aika sotkuinen ja masentava paikka. Silti siellä lappaa porukkaa ainakin launtaisin niin ettei sekaan meinaa sopia. Ehkä sen takia paikat ei pysykään järjestyksessä.

Mutta asiaan. Tein siis taas kerran kangaslöydön joka oli pakko ostaa kun eteen tulee näin nätti kukkakuvio. Kankaita oli kaksi, vanhat keittiön ikkunaverhot varmaan. En tiedä mitä näistä teen, mutta söpö kuvio ja hyväkuntoinen kangas yhteensä 6 euron hintaan ei ole huono investointi.

Lohdutan aina itseäni, että jos ei muuta, niin ainakin tyynyliinoja voi ommella, niitähän tarvitaan aina. Tai pieni mekko lapsenlapselleni.

Kankaan reunassa ei ollut valmistajan nimeä. Ehkä ei ole suomalaista tuotantoa.

Banaanikakku

Sunnuntaina herkutellaan ja meillä se yleensä merkitsee jotain piirakkaa tai kakkua jälkiruuaksi. Tänään leivoin pitkään himoitseemani banaanikakkua.  Ylikypsät banaanit ovat parhaita, oikeastaan muista ei kannata kakkua tehdäkään.  Blogimaailmassa pyörii monia erilaisia reseptejä, tässä käyttämäni.

Banaanikakku

2 kananmunaa
1 dl rypsiöljyä
1 dl kookosmaitoa (käytin soijakermaa)
vatkataan sekaisin
3 dl vehnäjauhoja
1 dl pellavansiemeniä (korvasin kauhahiutaleilla)
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl leivinsoodaa
0,5 tl suolaa
1 dl tummaa sokeria (laitoin vain 1/2 dl)
2 pehmeää banaania soseutettuna

Voitele vuoka hyvin ja jauhota. Paistetaan noin 30 minuuttia, 180 astetta. Anna jäähtyä ennen kuin irrotat kakun vuoasta.

On parhaimmillaan jäähtyneenä ja oikeastaan vasta seuraavana päivänä.

Kakun kanssa vihreää teetä. Oli ihanaa!

Ergonomiaohjeita neulomiseen

Katselin huvikseni vanhaa neulekirjaa "Kirjokintaista kauneimmat", kirjoittaja Mary Olki. Kirja on julkaistu vuonna 1974, kolmas painos. Ilmeisesti on ollut aikansa menestys. Olen saanut sen lahjaksi tädiltäni kun hän huomasi, että olin jo nuorena innostunut neuloja. Muutamat lapaset olen ohjeiden mukaan tehnytkin.

En nyt kuvannut kirjokintaita tänne blogiin, mallit on aika vaikeita ja nykyiset ohjeet ovat mielestäni helpompia toteuttaa. Huomioni kiinnittyi ergonomiaohjeisiin, vaikkei sanaa varmaan silloin vielä oltu keksittykään. Lainaan kirjasta ohjeen, nyt se tuntuu aika huvittavalta.

"Rentoudu neuloessasi

Väitetään että neulominen on rasittavaa työtä, onpa henkilöitä, joilta lääkäri kaikkien käsitöiden joukosta on kieltänyt juuri neulomisen eli puikoilla kutomisen. 

Neulominen onkin rasittavaa, jos työn tekijä koko ajan jännittää itseään, mikä kuitenkin on aivan turhaa. Ei näin leppoisassa työssä ollenkaan tarvitse olla jännittynyt. Päinvastoin.

Istutaan mukavaan korkeaselkäiseen tuoliin mahdollisimman rennosti. Jalkojen alle asetetaan tyyny tai matala jakkara. Vartaloa ei jännitetä vaan annetaan selän mukavasti nojata tuoliin. 

Käsivarsia ei missään tapauksessa jännitetä. Olkapäät aivan kuin pudotetaan alaspäin, kyynärpäiden annetaan etsi tukea vartalosta. Kädet lasketaan niin alas kuin näkemisen kannalta on mahdollista. Työtä tehdessä liikutetaan käsiä vain ranteista alkaen ja annetaan olkapäiden ja olkavarsien levätä.

Kun vasen käsi tavallisesti väsyy ensimmäiseksi, opetellaan vähitellen neulomaan niin, että tämä käsi vain kannattaa työtä ja vain sen etusormi liikkuu ohjaillen puikkoja ja lankaa. Oikean käden liikkeet riitttävät suorittamaan muut työt.

Istuma-asentoa muutetaan aina jonkin ajan kuluttua, haetaan selälle kuin entistäkin mukavampi paikka tuolissa, vieläpä selän taakse voi asettaa pienen tyynynkin. Olkapäät, jotka kuin väkisin tahtovat nousta pystyyn, pudotetaan alas. Pään asentoa vaihdellaan myös usein, ettei niska ala tuntua jäykältä. Ja sitten vaikkapa tunnin istumisen jälkeen noustaan ja tehdään muutamia voimisteluliikkeitä. Heilutellaan käsivarsia ja tehdään muutamia vartalontaivutuksia ja istutaan jälleen työn ääreen. Kun työtä tehdessä koko ajan ollaan kuin pienessä rentoutumispuuhassa ei neulominen ole ollenkaan rasittavaa."

Nyt tiedämme miten pitää toimia :D. Onko teillä varattuna pieni tyyny tai jakkara jalkojen alle?
Itse olen edelleen kutonut bambusukkia, tyynä ei ole jalkojen alla, mutta hyvin on mennyt. Kolmannet jo menossa. Ajattelin tehdä joululahjaksi ainakin yhden parin, muut olen jo antanut tyttärilleni.

Kävin tänään Hakaniemen hallissa, yläkerrassa on hyvä lankakauppa Vihreä Vyyhti Oy. Sieltä saa hienoja puisia puikkoja, valikoimat ovat varmaan kaupungin parhaat. Ei pelkästään bambua, vaan myös ruusupuuta, ebenpuuta ja surinapuuta. Kuulostaa ihanalta, eikö vaan? Neuloa ruusupuusta tai ebenpuusta tehdyillä puikoilla. On kuin prinsessasadusta. Ne ovat myös kauniita, ebenpuiset upean mustia ja ruusupuiset punaruskeita. Puikot on valmistettu Saksassa. Ostin yhdet bambupuiset sukkapuikot, mutta palaan varmasti hakemaan mustat ebenpuiset myöhemmin. Ainoa varjopuoli puikoissa on aika korkea hinta.  Vähän harmittaa kun Suomessa ei keksitä mitään tällaista, meidän puulajeistamme voisi myös tehdä puikkoja ja virkkuukoukkuja. Koivusta, ehkä lepästäkin. Olen nähnyt koivusta tehtyjä puikkoja, mutta nekin oli ulkomaisia. Koivu on vahvempi puulaji kuin bambu, siitä saisi hienoja kestäviä puikkoja.

Puusta tehdyt puikot saa ottaa lentokoneeseen. Sitä varten oikeastaan ostinkin bambupuikot.

Joka tapauksessa suosittelen käyntiä Hakaniemen hallissa teille jotka ette asu Helsingissä. Kannattaa ehdottomasti lisätä shoppailukierrokseen kun täällä vierailee.  Myös muun kuin neulekaupan takia, se on elävä hieno halli lukuisine pikkupuoteineen.  Hakaniemen tori on myös vierailun arvoinen.

Nämä numero 3,5 sukkapuikot maksoivat 9,20 euroa. Ebenpuiset ja ruusupuiset ovat muutaman euron kalliimpia.

Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille! Vielä on kesää jäljellä ainakin säätiedotuksen mukaan.

Kangasostos

Kävin tänään Eurokankaassa, piti ostaa vain hakaneuloja. Kiersin tapani mukaan kaikki uutuuspöydät, jos löytyisi jotain kivaa syksyksi. Toiveena oli löytää joustava mustavalkoinen villasekoitekangas. Olin nähnyt Max&Co:ssa Aleksanterinkadulla nätin mekon ja saanut siitä idean tehdä itse samantapaisen. Löysinkin kankaan joka sopii malliin justiinsa. Kangas on joustavaa villasekoitetta, siis mukava päällä ja toivon mukaan helppo ommella.  Metrihinta 15,90 ja koostumus 80% villaa ja 20% polyesteriä. Ihanan pehmeää ja hyvin laskeutuvaa. Hyvä talvimekon materiaali siis.

Max&Co-merkin mekko

Yritin kuvata kangasta päälläni, pidän erityisesti pikkupilkuista, tekee pinnasta elävännäköisen.  Suunnitelmissa on tehdä vähän reilunkokoinen mekko, joka kurotaan ruskealla nahkavyöllä. Nyt pitäisi vielä löytää sopivat kaavat. 

Hintaa mekolle tulee noin nelisenkymppiä. Kangas 20 euroa, vetoketju, vuorikangas ja kaavat päälle. Max&Co:n mekko maksoi muistaakseni noin 160 euroa enkä olisi sitä nyt ostanutkaan, olen vaatteiden ostolakossa. Saan ostaa vain kirppiksiltä sekä kangaskaupoista kankaita jos sopivalla hinnalla löytyy. Ajattelin pitää parin kuukauden ostolakon, sen verran on epävarmat näkymät työpaikalla taas. Ja vaikka ei olisikaan, haluan vähentää kulutustani. On paljon ekologisempaa ostaa käytettyä tai ommella itse. Lakkoa olen pitänyt jo heinäkuusta ja hyvin on mennyt. Olen ostanut vain sisäliikuntakengät, joka oli pakollinen ostos, vanhat tossut olivat loppuunkuluneet. 

Nyt sormet syyhyä päästä ompelemaan. Pitää vain ensin saada kesälomalla aloittamani tilkkutäkki valmiiksi. Laitan peitosta kuvan kunhan se valmistuu ja mekosta myös sitten kun sen kimppuun pääsen. 

Hyvää työviikkoa kaikille! Näin kauniin kimpun voi poimia ojanpientareelta. Kaikki kasvit ovat omalla tavallaan kauniita, myös ne jotka näyttävät vain rikkaruohoilta monien silmissä. 

Hus&Hem Retro 4/2013

Uusi ruotsalainen Retro-lehti on taas täynnä mielenkiintosta asiaa retrofaneille. Esimerkiksi kiva juttu  suomalaisista emaliastioista. Ovat keskittyneet vain Esteri Tomulan tuotantoon, eikä ihme, astiat ovat hyvin suosittuja myös Ruotsin puolella. Hyvä artikkeli, minäkin löysin joitain malleja joita en ole koskaan nähnyt.

Lehti antaa myös hinta-arviot. Niitä on hauska katsella ja vertailla vastaaviin suomalaisiin. Ruotsista löytyy edelleen halvemmalla suomalaistakin designia. Se on ymmärrettävää, joka maassa arvostetaan omia suunnittelijoita eniten, rakastetuimmat esineet nousevat huippuhintoihin kun niin monet niitä tavoittelevat.

Lehdessä mainitaan myös uusin Keräilijän aarteet kirja, Esteri Tomulan Arabialle suunnittelemat koristeet.

Muita hauskoja juttuja oli esim. artikkeli kävelypuvuista. Enää ei puhuta kävelypuvuista, jakkupuku on vastaava nykyajan termi. Kävelypuku oli ennen jokaisella tyylikkäällä naisella, oli kesäkävelypukua ja talvikävelypukua. Talviversiossa oli kunnolla vuoritettu hame ja turkiskauluksinen jakku. Sitä käytettiin myös pakkasilla, hameen vuori oli tuulenpitävä ja alla oli tietenkin villahousut. Housujahan ei käytetty arkipukeutumisessa ollenkaan työpaikoilla tai kaupungilla asioidessa.

Tässä esimerkkejä eri vuosikymmeniltä.

 Upea tiimalasivyötärö vuodelta 1952.

 30-luvun tyyli on tyylikkäin - eleganttia ja naisellista. 40-luvun tyylistä en pidä ollenkaan, liian militanttia ja kulmikasta minulle.

 Iki-ihana Jackie ja pieni pillerirasiahattu. Tätä tyyliä äitini harrasti.

 60-luvun hieman rennompi tyyli.

70-luvulla oli sitten pitkät helmat. Tässä Mary Quant -mallistoa vuodelta 1974.
Sitten tulivatkin jo muotiin housupuvut jotka oikeastaan syrjäyttivät klassiset kävelypuvut.

Jos ruotsinkieli sujuu, on lehdessä vielä hyvä artikkeli Berliinin kirpputoreista ja monta hauskaa sisustusjuttua. Lehti löytyy Helsingistä ainakin Akateemisesta kirjakaupasta. Sitä saa myös tilata osoitteesta kundtjanst.retro@formapg.se.

Vielä lopuksi kuva söpöstä ikkunalaudasta. Voi kun saisi marmorisen ikkunalaudan. Niitä en ole Suomessa nähnyt koskaan. Ruotsista niitäkin löytyy.

Kuppikaappi

Sunnuntaipäivää! Olen edelleen laiskanlaisesti päivittänyt blogiani. Ollut vähän muita mielenkiinnon kohteita, mutta palailen kyllä tännekin nyt kun syksy on tänään virallisesti alkanut.

Kuvasin kuppikaappini sisällön. Nämä on jatkuvassa käytössä. Lisääkin löytyy, ne vaan kaivetaan esiin erityisissä tilanteissa.

Suurin osa on eri kirppislöytöjä, vain takarivin ruusukupit on lahja ystävältä ja hopeakukalliset myös lahja työtovereilta, ne ovat ruotsalaisen Jonas Bohlinin käsialaa, nimeltä Qvint, teekuppikokoa.
Vaaleanpunakuvioinen teekuppi on aika makea, se on venäläinen. Olen muutenkin tykästynyt venäläiseen posliiniin. Edessä Lomonosovin teekuppeja.  Munakupit Sarviksen, nekin kirpputorilta muutamalla eurolla.

Teesuosikit on kesänmittaan olleet nämä Clipperin kamomilla- ja piparminttuteet. Clipperin pakkauksen on tyylikkäitä, olen ennenkin niitä ylistänyt.

On vähän haikea mieli kun kesä loppuu. Pidän kyllä syksystä, oikeastaan vain pitkän pimeän ajan voisin jättää väliin. Vaikka Espanjan auringossa muutama kuukausi, en yhtään kaipaisi lunta ja pakkasta. Puhumattakaan liukkaista teistä ja räntäkeleistä.

Nyt muuten kannattaa kerätä pihlajanmarjoja ja pujottaa niitä pitkiksi nauhoiksi. Otetaan vain ompelulankaa ja neula ja pistellään marjojen läpi ja pujotellaan varovasti lankaan. Saa kivoja koristeita syksyksi tai vaikka joulukuusta koristamaan.

Hyvää sunnuntaipäivää ja energista syksynalkua!