Marimekon plagiointiskandaalit

Marimekon kriisiviestintä ontuu aika pahasti. Taas on tällä viikolla kuultu selityksiä ja sitten seuraavana päivänä lähetetty "oikaisuja" uutisointeihin.  En paheksu kopiointia kauheasti, ainahan sitä on tehty tavalla tai toisella. Mitään uutta ei oikeastaan ole, aina samat mallit ja tyylit kiertävät sykleittäin. Nyt vaan tuntuu, että samasta firmasta tulee jatkuvalla syötöllä näitä kopiointiuutisia. Tämä viimeinen uutinen on vaan jotenkin niin tympeä. Maija Louekari voitti nuorten suunnittelijoiden kilpailun Hetkiä-kuosillaan jo vuosia sitten. Sai mainetta ja kunniaa ja työpaikankin Marimekosta.

Hetkiä-kangas  ammentaa aiheensa 1960-luvun katunäkymästä. Torstaina Marimekko tiedotti, että Louekari oli saanut inspiraationsa Helsingin katunäkymästä Pohjoisesplanadilta. Louekari sanoi tiedotteessa: "Vahvistan Hetkiä/Moments-kuvion itse tekemäkseni".

Perjantaina tuli uusi tiedote,  jossa tarkennettiin, että idea oli saatu Markus Lepon 1960-luvulla ottamasta katunäkymästä.

Ei siinä mitään uutta ole, että otetaan ideoita vanhoista valokuvista, satukirjoista, taiteesta tai mistä nyt kukin niitä ideoitaan ammentaa. Mutta voisi alun perin punnita tarkkaan mitä tiedotteissa sanotaan. Tuntuu niin kömpelöltä, että lähetellään korjauksia jälkikäteen ja vain päivän välein. Miksei heti sanota, että sain ideani valokuvasta tai satukirjasta tai taideteoksesta tai vaikka lyhtypylväästä. Olisi paljon reilumpaa. Viestintäihmisten ja Marimekon johdon tehtävänä olisi ottaa ohjat käsiinsä ja opastaa suunnittelijoitaan mitä julkisuuteen kerrotaan.

Ymmärrän kyllä, että yksin ei kukaan uutta kuosia saa aikaiseksi, kaikki on tiimityötä yrityksissä ja jokaista tarvitaan, niin markkinointia, myyntiä, sisäänostoa kuin tilitiiraajiakin. Mutta Marimekko on design-yritys ja yrityksen ydin on suunnittelussa ja taiteellisessa luovuudessa.

Uusien ideoiden luominen on kovaa työtä, arvostan suunnittelijoita kovasti. Jokainen voi koittaa itse. Valkoinen paperi vaan eteen ja siihen kangaskuviota suunnittelemaan. Mallin kun pitää olla raikas ja tuore, sen pitää myydä ja tyylit ja värit pitää sopia nykymaailman menoon. Aika pian huomaa, että alkaa itsekin miettiä mikä on miellyttänyt aikaisemmin, saisiko siitä jotain sovellusta aikaiseksi vähän uuteen malliin ja mitähän kivaa noissa ulkomaisissa sisustuslehdissä on tarjolla ja sitä rataa.

Jos aihe kiinnostaa, tässä sallivampi juttu eilisestä HS:stä.

Suora  lainaus Kuiskaajan jutusta Helsingin Sanomista (28.9.2013):

Lainaa vain

Marimekon toistuvat kopiointiepäilyt ovat herättäneet nostalgisia muistoja varttuneempien design-ammattilaisten keskuudessa. Konkarit muistavat, kuinka Marimekon äiti Armi Ratia ja pääsuunnittelija Maija Isola yhteistuumin siirsivät karjalaista kulttuuriperintöä kuvioineen ja väreineen painokankaille. Armi kaipasi ikuisesti Karjalaan, ja hänen mielessään lepattivat karjalaispihojen pyykkinarujen värikkäät liinat ja huivit. Kuviot ja kirjailut skaalattiin isommiksi ja sopeutettiin 1950- ja 1960-lukujen henkeen. Lopputuloksena oli liuta klassikoita, jotka vetosivat suomalaisen alitajunnan kuvastoon ja olivat samalla riittävän omaperäisiä. 
Lainaamista sovelsivat kaikki muutkin yhtiöt. Eikä tätä kukaan konkareista jaksa paheksua. He tietävät että sitähän se kaikki on, taideteollisuus, taide ja teollisuus. Lainaa vain. 

Allekirjoitan Kuiskaajan mietteet. Katsokaa vaikka itämaisten mattojen kuvioita tai kirjokintaiden malleja. Samat symbolit ovat seikkailleet ympäri maailmaa tuhansien vuosien ajan.  Niin, lainaa vain on kaikki.

 Jos aihe kiinnostaa ja haluat ammattilaisen tiukan kannanoton aiheeseen,  Juhan Riskun blogikirjoitus . Hän on Nokian entinen muotoilujohtaja.

Kevennyksenä Karlssonin pilapiirros tämän päivän (29.9.) Helsingin Sanomista.