Joulumarkkinakierros

Ystäväni tuli Lahdesta jouluostoksille pääkaupunkiin. Kiersimme joulumarkkinat ja muutaman myymälän. Heti aamusta suoraan Kruunuhakaan Kirkkokatu 6:een Tieteiden talolle. Siellä olen käynyt jo useana vuonna. Silmä, pisto, tikki, takki -tapahtumassa, jossa keittiönperäyrittäjät (yrittäjien oma ilmaus toiminnastaan) myyvät lankoja, käsitöitä ja vähän muutakin. Hienoja käsitöitä, kivoja ideoita oli tarjolla. Ostimme kumpikin jo toisen kerran vanhoista lusikoista tehdyt avaimenperät itsellemme. Edellinen ostamani kelpasi tytölleni viime vuonna. Valitettavasti en nyt muista yrittäjän nimeä, kuitti on kadoksissa enkä huomannut pyytää korttia mukaan.

Erityisesti jäi mieleen kivat askartelumassasta tehdyt erilaiset napit (Puputsin Puoti), silmukkamerkit ja projektipussukat (Head Over Heels) sekä ihanat Handun käsinvärjätyt langat. Ostinkin vaaleanharmaan lankavyyhdin vauvan villatakkia varten. Olen etsinyt jo jonkin aika pehmeää noin 2,5 puikoilla kudottavaa vaaleanharmaata lankaa lapsenlapseni villatakkia varten. Malli on jo valmiina odottamassa. Handun tiskillä oli edellisistä kerroista tuttu Tiina Kaarela, joka pitää mainiota  Puikkomaisteri-blogia. Ostin häneltä vielä tummansinistä Lana Gatto -lankaa, jota on ihana neuloa. Lanka on puoliksi alpakkaa ja puoliksi merinovillaa, pehmeää ja hyvin juoksevaa. Aion tehdä siitä itselleni ison kolmiohuivin työpaikalle. Uudessa talossa ilmastointi ei ole ihan vielä kohdallaan, lämmin huivi on todella tarpeen. Olen neulonut samasta langasta pitkän tiilenpunaisen kaulaliinan aikaisemmin, olen siihen oikein tyytyväinen.

Muillakin pöydillä oli ihania lankoja ja muita tuotteita, kaikkea ei vaan muista paikalla pistää muistiin. Kiitos tapahtumasta! Toivottavasti tulette taas ensi vuonna uudelleen.

Monia muitakin hienoja tuotteita oli tarjolla,  esim. Sudenmarjan kivat kortit. Tällä kerralla ei nyt enempää kuitenkaan ostettu. Kahvittelimme vielä Tieteiden talon tunnelmallisessa kahvilassa. Vähän pääsi jo joulutunnelmaan, vaikka lunta ei olekaan.

Pistäydyimme myös Kruunuhaassa Miettunen ja  Miettunen Design -liikkeessä. Osoite Meritullinkatu 31. Kauppa on hauska sekoitus uutta designia, vintage-tuotteita ja kirppistavaraa, lähinnä lastenvaatteita. Kaikkea pientä kivaa on myös tarjolla, leluja, koristeita, tauluja ym. Kirppispuolella on laadukkaita lastenvaatteita siististi esillä ja hinnat ovat kohtuullisia. Jonkin verran on myös aikuisille vaatteita. Löysin aikuisten puolelta kashmirneuleen 20 euron hintaa. Hyvä neule arkikäyttöön ja hinta oli oikein passeli.

Sitten suuntasimme Kiseleffin taloon. Kaverini löysi kivan t-paidan pop-up myymältä yläkerrasta. Kiseleffin talossa minusta on parasta Globe Hope ja yläkerran pikkukahvila,  muuten koko talo on edelleen aika ankea. Koskahan sinne saadaan takaisin kiva meininki joka siellä oli ennen Helsingin kaupungin epäonnistunutta remonttia.

Sitten kävimme Cosin myyälässä, kaverini oli valmiiksi katsonut pari villatakkia jotka kävimme ostamassa. Cosilta löytyisi vaikka mitä kivaa, pysyin kuitenkin lujana, ostin juuri viime viikonloppuna Tallinnasta  oranssin mekon. Se saa nyt riittää talvivaatteeksi tänä vuonna.

Vanhan joulumarkkinoilla oli hirveä tungos. Siellä oli myös vanhat tutut kauppiaat. Ihailimme Hopealuun hirven ja poronsarvista tehtyjä koruja. Sieltä ostinkin yhden joululahjan.

Yläkerrasta ostimme myös joitain joululahjoja. Joulukortit olen käynyt ostamassa jo aiemmin Kehvola Designin tiskiltä yläkerrasta. Olen kyllästynyt kauppojen vakiotarjontaan, aina samaa tonttua ja punaista mökkiä tai enkelikuvaa kiiltävälle paperille painettuna. Olen jo pari vuotta sitten siirtynyt ostamaan pienten suomalaisten valmistajien kortteja.

Esimerkiksi Kehvolan kortit ovat kauniita vähän erilaisia. Sopii Citypululle kauniit helsinkiläismaisemat joissa vain vähän vilahtaa joulunpunaista.

Tämä on ehdoton suosikkini, se on Citypulun nuoruuden joulumaisemaa. Kaupunkilaistytölle niin tuttua ja tunnelmallista.  Muistan kun pikkutyttönä isoäidin luota kotiin taksilla palatessamme laskin joulupukkeja, jotka ehdin matkalla nähdä. Koskaan ei joulupukkien määrä mitenkään ihmetyttänyt, jotenkin se minulle selitettiin, ettei oikea pukki ehdi joka paikkan, siksi jotkut tuuraavat häntä.

Kissa kuusenlatvassa on myös tuttu näky. Rakas Mörrimme kiipeili nuoruuden voimassaan ahkerasti kuusessa. Neulaset ja koristeet saivat kyytiä, jo tapanina kuusi oli taiteellisen boheemissa kunnossa noin kaunosieluisesti ilmaistuna.

Anna-Mari Sipilä kirjoitti  tylsistä joulukorteista Naisen kylkiluu - kolumnissa tänään Helsingin Sanomissa. Kiva että joku muukin on huomannut aiheen. Itse olen jo kauan ihmetellyt suomalaista joulukorttitarjontaa. Kivoimmat kortit ovat ulkomaalaisia, usein englantilaisia ja me sentään olemme paperinvalmistajamaa. Mutta sitä on tarjolla mitä kansa ostaa, näinhän se menee. Kaiketi me suomalaiset olemme sitten aika konservatiivista porukkaa mitä tulee joulukortteihin.