Olen perinyt äidiltäni Kayser-merkkisen polkuompelukoneen. Se on valitettavasti ollut jo vuosia palasina eikä siitä ole enää ompelijaksi. Äitini maalasi värikkäällä 70-luvulla ompelukoneen jalan oranssiksi ja pöydän keltaiseksi. Myöhemmin 2000-luvun alkupuolella hän päätti, että valkoista sen olla pitää ja tuunasi jalasta pöydän makuuhuoneeseen. Kun se siirtyi minun omistukseeni, lainasin pöytää ystäväperheelleni seitsemäksi vuodeksi oman tilanpuutteen takia. Kaikkea ihanaa kun ei vaan voinut saada mahtumaan asuntooni äitini kotoa. Nyt kaipaus Kayseriin tuli niin suureksi, että hain sen takaisin. Se sopi myös ystävilleni, kun heidän nykyinen asuntonsa on myynnissä eikä pöytä olisi heille enää mahtunutkaan.
Itse kone on valitettavasti viettänyt viime vuodet ystävien autotallissa ja on aika surkeassa kunnossa.
Pöydän aion sijoittaa pieneen vierashuoneeseen ehkä ompelupöydäksi. Olen niin tyytyväinen, että kaveruuteni sen kanssa saa jatkua. Vanhat polkuompelukoneet ovat todella kauniita. Harmi vaan että alkuperäinen kunto on tuhottu. Muistan, että se oli todella hienossa kunnossa meille tullessaan. Äitini oli hankkinut sen huutokaupasta 20 markalla joskus 70-luvun alkupuolella.
Äitini askartelema avainkoriste. Helmipallo on aitoa 70-lukua.
Oikealla on hamesuojus. Pitkät helmat eivät pääse tarttumaan pyörivään hihnaan. Kyllä saksalainen insinööri osasi :D. Singereissä en ole nähnyt vastaavia.
Pöytä on toisella parvekkeellani kunnes saan tyhjennettyä kirjahyllyn ja siirrettyä sen varastoon.
Jos Kayser olisi alkuperäisessä kunnossaan, se olisi näin hieno. Kuvan löysin saksalaiselta nettisivustolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti