Ostin reilu vuosi sitten Lönkan Fidasta vanhan suomalaisen 50-luvun sohvapöydän, jonka pinta oli aika pahasti krakeloitunut. Nyt lopultakin päätin kunnostaa sen kun sadepäiviä näytti riittävän eikä ulkoilu houkutellut. Hioin pinnan tasaiseksi ja lakkasin vesiohenteisella Teknoksen Helo 20 -lakalla. Tiedän, että oikeaoppinen tapa olisi ollut poistaa lakka liuottimella ja lakata selluloosalakalla. Tuon aikakauden huonekaluissa on yleensä aina selluloosalakka, jota ei saa hioa. Lakka alkaa sulaa ja paakkuntuu hiomapaperin ja pöydän pintaan. (Kun käytetään hiomakonetta.) Mielestäni pöytä ei kuitenkaan edusta mitään suurempaa muotoilun helmeä eikä ole arvokasta kansallisomaisuutta :). Siksi päädyin helpompaan ratkaisuun. Selluloosalakkaa käytettäessä on huolehdittava tuuletuksesta ja käytettävä hengityssuojusta. Sekin pelotti, vesiohenteinen lakka on niin helppokäyttöistä ja kuivuu todella nopeasti.
Tässä pöytä alkuperäisessä kunnossaan.
Ja tässä kunnostuksen jälkeen.
Olen tyytyväinen tulokseen. Pyöreä pöytä on minusta vaan paras. Lehtihylly on myös ihan must. Etsin juuri tällaista pöytää ja löysin sen sitten viimein. Kevyt ja siro malli sopii asuntooni parhaiten.
Huomenna lähden kaverini kanssa päiväretkelle Tallinnaan. Kivaa vaihtelua lomalaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti