Kädentaitomessujen satoa

Olin  viime lauantaina ensimmäistä kertaa elämässäni Tampereen Kädentaitomessuilla. Olen aikaisemmin käynyt yhtä isossa tapahtumassa Tukholmassa, siksi tuli tehtyä vertailua näiden kahden tapahtuman välillä.  Tampereella on myynnissä enemmän valmiita tuotteita kuin Tukholmassa. Suomessa myös harrastetaan vähemmän kirjontaa kuin Ruotsissa, kirjontalangat, kankaat ym. puuttuivat lähes kokonaan. Jäin myös kaipaamaan työpajoja, niitä Ruotsissa on mielestäni huomattavasti enemmän. Muotinäytöksiä emme ehtineet katsoa ollenkaan, ne olisivat varmasti olleet mielenkiintoisia.

Valtavasti kuitenkin oli tarjontaa ja kaikkeen ei millään ehtinyt tutustua perusteellisesti. Kankaita kävin hypistelemässä joka osastolla, mutta en ostanut mitään. Pääasia on,  että tiedän nyt nettikauppojen laadun, kaikki tutkimani kankaat olivat korkealaatuisia ainakin näppituntumalla.

Saarijärven Korttipisteen osastolta ostin valkoisen paperikranssin tarvikkeet ja väkersin kranssin parissa illassa. Laitoin siihen vielä led-valot, olen oikein tyytyväinen tulokseen.

Kirjosillan osastolta ostin kauniin käsilaukkuun laitettavan heijastimen jossa karjalaista kirjontaa koneella tehtynä. On kauniisti tehty ja kaupunkikäyttöön sopiva, mutta jälkeenpäin huomasin, että taisin vähän  villiintyä messutunnelmasta enkä ajatellut hintaa ollenkaan.  Heijastin maksoi 19,50 e.
Toisaalta lohdutan itseäni,  jos haluaa tukea kotimaista yrittäjyyttä, on  siitä myös oltava valmis maksamaan reilusti.

Lapsenlapselle ostin kauniin kotimaisen joulukalenterin Jonna Markkulalta. Hänellä oli myös hurmaavia kortteja ja julisteita, niitä ostan varmaan myöhemmin nettikaupasta.

Block Wallahin Laura Vacker myi kauniita leimasimia. Olen tutustunut Lauraan jo muutama vuosi sitten ja tiedän, että kaikki Block Wallahin tuotteet ovat reilusti tuotettuja, työntekijöille maksetaan kunnon palkka ja työolosuhteet ovat kunnossa.  Esim.  naiset Intian köyhillä alueilla saavat työtä heidän pakkaamossaan. Leimasimet kaiverretaan maaseudulla pikkukylissä, kaivertajat ovat yleensä miehiä.
Ostin nätin norsuleimasimen. Ajattelin, että leimasimella voisi painaa kuvioita kankaalle ja kirjoa sitten ääriviivojen mukaan erilaisia norsuja esim. pikkulaukkuihin.

Ystäväni osti ViaMinnetin osastolta kauniit nahasta tehdyt lumihiutalekorvakorut. Itse en vielä ostanut mitään, mutta aion vierailla heidän työhuoneellaan, se on Helsingissä Merimiehenkadulla, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 12-18 on ovet avoinna asiakkaille.

Mieleen jäi myös hienot saamelaiskirjailluin koristellut käsilaukut. Ne edustivat messujen parhainta tarjontaa.  Materiaalina tukeva huopa, laukut olivat keveitä ja napakasti tehtyjä. Ságat on  Seija Ranttilan tuotemerkki.

Taito-yhdistysten osastot olivat todella hienot, monipuolisesti luovaa ja taidokkaasti toteutettua.

Muuta en sitten ostanutkaan, mutta runsaasti tuli uusia virikkeitä ja innostusta. Matkaseurakin oli insipiroivaa, oma hyvä ystävä matkaseurana ja linja-auto täynnä reippaita marttoja. Oli oikein antoisa päivä.

Uusi esiliina ja juttua ruokapöydästä

Ompelin helppotekoisen esiliinan viime viikolla. Kaava on ruotsalaisesta Femina-lehdestä 60-luvulta. Vähän muokkkasin kaula-aukkoa pienemmäksi, muuten kelpasi ihan sellaisenaan. Malli on mukava päällä ja todella nopea tehdä. Vain yksi kappale, joka kantataan vinonauhalla ja ommellaan solmimisnauhat. Tein ne niin pitkiksi että saan nauhat rusetille eteen.

Kangas on Marimekkoa, löytö kirpputorilta.

Tässä kuva blogipersoonasta sukkasillaan :).

Ostin uuden ruokapöydän jokin aika sitten. Kierrätyksen ja kestävän kehityksen  hengessä hankin Tattarisuon antiikista vanhan tanskalaisen pöydän. Sitä pystyy pidentämään molemmista päistä. Nyt mahtuu komeasti vaikka 12 henkeä päivälliselle. Sen verran on perhe kasvanut, että hankinta oli ihan välttämätön.

Kuvassa pöytä ilman jatkolevyjä. Pellavaliina on löytö Emmauksesta.

Vanha pöytäni on myynnissä Tori.fi-sivuilla. Kyselyjä on tullut paljon, mutta ei ostajaa tositarkoituksella. Tässä vanhan pöydän kuvat, se on varsin hyväkuntoinen ja kätevä, jatkolevy tulee keskeltä.

Hinta on 85 euroa, mikä on mielestäni kohtuuhinta näin hyvälle huonekalulle.
Pöytä on mennyt kaupaksi pyytämääni hintaan.

Kangasostoksia

Menneenä sunnuntaina oli käsityötarvikkeiden kirpputori Kumpulan kylätilassa. Olin siellä "töissä", mutta ehdin kiertämään pöydätkin. Haaviin tarttui pari juttua.

Marimekon Putkinotko-kangas, kuvio vuodelta 1957, tämä uustuotantoa. Verhon mittainen pala josta puuttuu muutama pieni pala reunasta, siksi hinta oli vain 6 euroa. Ehkä teen tästä tyynynpäällisiä. Kaunis kangas joka tapauksessa.

Ostin myös kankaalle painettuja valokuvia. Ne ei ole tarkoitettu minun käyttööni, ajattelin tehdä pari pussukkaa lahjaksi tai joulukuun myyjäispöydälle. En ole erikoisen ihastunut tämäntyyppisiin töihin, mutta tiedän muita jotka on. Ajattelin kokeilla mitä saan aikaaan, pitsiä ja kaikenlaista söpöä mukaan. Näistä en juuri köyhtynyt, yhteensä 2 euroa taisivat maksaa.

Kurkistus ompeluhuoneeseen

Pari kuvaa ompeluhuoneestani. Se on todella pieni, leveys 220, pituus 320. Juuri ja juuri mahtuu normaali 90 sentin leveä sänky vieraskäyttöön ja ikkunan alle pieni ompelupöytä. Silityslaudan saa ompelun ajaksi mahtumaan toiselle pitkälle seinälle. Ompelupöytä rakentuu vanhasta ompelukoneen jalasta ja erillisestä pöytälevystä, ostimme sen Bauhausista ja maalasin valkoiseksi. Mies kiinnitti sen ompelukoneen omaan pöytään.  Levy maksoi 17 euroa ja maali 13. Työlampun ostin Ikeasta 9,90 hintaan. Tuoli on kirppislöytö, Vakiopuun vanha Pekka, ostettu Lahdesta 10 euron hintaan.
Verhot Eurokankaasta, ohutta pellavaa jossa pieniä keltaisia pilkkuja. Olen oikein ihastunut niihin.

Ikkkunassa oleva lasityö on äitini tekemä, tyylitelty kukkakimppu.

Saumurin suojus on ommeltu kirpparilta löytyneestä Tampellan puuvillasatiinista. Hinta taisi olla 4 euroa. Ompelukoneen suojus on tilkkutyö, olen sitä esitellyt aikaisemmin täällä.

Harjoittelin virkattujen kukkien tekoa yhtenä iltana. En tiedä mihin niitä käyttäisin, ehkä lapsenlapsen myssyyn tai omaan takinkaulukseen.

Hyllyllä on ruotsalaisen Lisa Larssonin keramiikkatauluja ja yksi kudontatyö. Istuva puu-ukko on isoisäni tekemä. Ainoa työ joka ammattilaisen pitkältä uralta on jäänyt minulle. Hän oli ammatiltaan koristeveistäjä, jolla oli oma verstas työntekijöineen Lahdessa. Tekivät sen ajan tyyliin ns. tyylihuonekaluja, barokkia, rokokoota, mitä vaan asiakas tilasi. Kaikki aidoista materiaaleista, tammea, mahonkia, pähkinäpuuta ym. Hänen jälkeensä lapsenlapsia oli pitkälti toistakymmentä, kaikki huonekalut ovat sitä tietä kadonneet maailman turuille. Joskus olen antiikkikaupoissa niitä tunnistanut, kaikissa töissä on hänen puumerkkinsä kalusteiden rungossa tai pohjassa. En  oikeastaan haikaile tavaroiden perään, henkinen perintö jonka olen perheeltäni saanut on tärkeämpää. Itse tekeminen ja estetiikka, kaikki kaunis elämässä, on parasta mitä olen saanut.