Kurkistus ompeluhuoneeseen

Pari kuvaa ompeluhuoneestani. Se on todella pieni, leveys 220, pituus 320. Juuri ja juuri mahtuu normaali 90 sentin leveä sänky vieraskäyttöön ja ikkunan alle pieni ompelupöytä. Silityslaudan saa ompelun ajaksi mahtumaan toiselle pitkälle seinälle. Ompelupöytä rakentuu vanhasta ompelukoneen jalasta ja erillisestä pöytälevystä, ostimme sen Bauhausista ja maalasin valkoiseksi. Mies kiinnitti sen ompelukoneen omaan pöytään.  Levy maksoi 17 euroa ja maali 13. Työlampun ostin Ikeasta 9,90 hintaan. Tuoli on kirppislöytö, Vakiopuun vanha Pekka, ostettu Lahdesta 10 euron hintaan.
Verhot Eurokankaasta, ohutta pellavaa jossa pieniä keltaisia pilkkuja. Olen oikein ihastunut niihin.

Ikkkunassa oleva lasityö on äitini tekemä, tyylitelty kukkakimppu.

Saumurin suojus on ommeltu kirpparilta löytyneestä Tampellan puuvillasatiinista. Hinta taisi olla 4 euroa. Ompelukoneen suojus on tilkkutyö, olen sitä esitellyt aikaisemmin täällä.

Harjoittelin virkattujen kukkien tekoa yhtenä iltana. En tiedä mihin niitä käyttäisin, ehkä lapsenlapsen myssyyn tai omaan takinkaulukseen.

Hyllyllä on ruotsalaisen Lisa Larssonin keramiikkatauluja ja yksi kudontatyö. Istuva puu-ukko on isoisäni tekemä. Ainoa työ joka ammattilaisen pitkältä uralta on jäänyt minulle. Hän oli ammatiltaan koristeveistäjä, jolla oli oma verstas työntekijöineen Lahdessa. Tekivät sen ajan tyyliin ns. tyylihuonekaluja, barokkia, rokokoota, mitä vaan asiakas tilasi. Kaikki aidoista materiaaleista, tammea, mahonkia, pähkinäpuuta ym. Hänen jälkeensä lapsenlapsia oli pitkälti toistakymmentä, kaikki huonekalut ovat sitä tietä kadonneet maailman turuille. Joskus olen antiikkikaupoissa niitä tunnistanut, kaikissa töissä on hänen puumerkkinsä kalusteiden rungossa tai pohjassa. En  oikeastaan haikaile tavaroiden perään, henkinen perintö jonka olen perheeltäni saanut on tärkeämpää. Itse tekeminen ja estetiikka, kaikki kaunis elämässä, on parasta mitä olen saanut.