Päivän kuppi - 23

Pitkästä aikaa kuppiteemaa. Sattui löytymään hieno Wedgewoodin teekuppi Fidasta 3,50 euron hintaan. Olihan se pakko ostaa.

Royal Tuscan on englantilainen posliinitehdas joka sulautui Wedgewoodiin vuonna 1966. Sen jälkeen valmistetuissa astioissa on ylläoleva leima.

Kupin tilavuus on 5 desiä. Sitä voi hyvin käyttää vaikka keittokulhona.

Retron ja kulttuurin viikonloppu

Olin viime viikonlopun Uppsalassa ystävieni luona. Kävimme vintage-messuilla (Uppsala Vintagefestivalen) ja lukuisilla kirpputoreilla, lopuksi sunnuntaina tutustuimme kuuteen eri taidenäyttelyyn.  Muuten aika kului ystävien kanssa seurustellessa. Tässä muutamia kuvia matkastani.

Vintagefestivalen järjestettiin Uppsalassa kolmatta kertaa ja kävijämäärä oli ennätys. Asiakkaat jonottivat pihalla sisäänpääsyä ja tungeksivat pöytien välissä. Vaatteet eivät ole kauhean kalliita, noin 300 kruunulla (noin 35 euroa) sai kivoja mekkoja tai takkeja. En kuitenkaan löytänyt mitään kivaa enkä oikeastaan  nyt tarvitse mitään.

 Vanhoista napeista koottu kaulakoru.

 Suloinen pääsiäiskoristus tai lelu.

Tyylikkäästi pukeutunut neitonen kuulutti musiikkiohjelmasta joka alkoi viereisessä ravintolasalissa. Vanhaa jazzia kuten tyyliin sopii.  Paikalla saattoi myös syödä lounaan tai juoda hyvät kahvit.

Kaunis valaisin.

Paikalla oli myös käsityöyrittäjiä. Nämä ovat pieniä hattuja, ylemmässä kuvassa rintakoruja jotka valmistetaan hattukankaista jäävistä jämäpaloista.

Kävimme lauantaina myös Retrolyckan-nimisessä pienessä kaupassa joka on Eriksbergin kaupunginosassa.  Linkki on kaupan instragram-sivuille jota omistaja Jessica päivittää useamman kerran päivässä. Retrolyckan oli monta vuotta blogi jota seurasin ahkerasti, mutta se ei enää päivity. Viime vuonna avautui samanniminen kauppa josta löytyy paljon mielenkiintoista. Kauppa on sisustettu kauniisti ja hinnat ovat mielestäni kohtuullisia Ruotsin mittapuun mukaan. Siellähän on jonkin verran halvemmat hinnat ja tarjonta on runsaampaa kuin meillä.

Ostin tällä kerralla kaksi suloista pikkuhenkaria lastenlapsille (30 kruunua kpl, reilut 3 euroa/kpl)  ja ruotsalaisen designvalaisimen. Valaisin maksoi 1200 kruunua. Ehkä vähän kallis, mutta se on taidelasia ja aivan virheetön. Suunnittelija Ole Sandeberg, valmistaja Kosta.  Kaunis tunnelmavalaisin, sopii hienosti ikkunalaudalle.

Naapurimaahan!

Lähden ystäväni luo Uppsalaan huomenna. Olen huomisen Tukholmassa ja sen jälkeen Uppsalassa. Sattui niin onnekkaasti, että siellä on vintage-messut juuri tänä viikonloppuna,  tässä linkki sivuille.  Käymme  varmaan myös monella kirppiksellä ja antiikkikaupoissa, muun ajan vietämme yhdessä puuhastellen kaikenlaista mukavaa.

Norwegian on huippu, sain lennot 58 eurolla. Kun matkustaa vain käsimatkatavaran kanssa  eikä ota istumapaikkaa, voi päästä näinkin edullisesti. Varasin lennot vain kaksi viikkoa ennen matkaa. Eniten olen viime vuosina käyttänyt Norwegiania, joskus harvoin Finnairia jos olen riittävän ajoissa varannut matkan.

Viihdyn Ruotsissa todella hyvin, pidän sitä lähes toisena kotimaanani, monestakin syystä.
Så hejsan Sverige, här kommer jag!

Kuva sivustolta planetenuppsala.se.

Metsovaaran kankaita uustuotantoon

Vallila tuo  joitain Marjatta Metsovaaran kankaita uustuotantoon tänä keväänä. Kuosit ovat Aalto, Elle, Liliana, Miranda, Päivänkakkara ja Valmu.

Toivottavasti kankaiden laatu on yhtä hyvää kuin ne vanhat Tampellan valmistavat puuvillasatiiniset.

Marjatta Metsovaara oli lahjakas suunnittelija, hänen värimaailmansa oli upea, joskus jopa ärhäkkä.  Oma suosikkini on Kukka. Siitä tekisin mielelläni lampunvarjostimen, jos sitä jostain onnistuisin löytämään. Tässä Kukka sateenvarjokuosissa. Löysin keltaisen sateenvarjon Lappeenrannasta ja kirjoitin siitä viime kesänä. Keltainen kukka olisi hieno lampunvarjostin, sopisi sisustukseeni ja antaisi aurinkoisen fiiliksen.

Vanhat Metsovaaran kankaat ovat hinnoissaan kirppiksillä. Useampia kymppejä saa pulittaa siististä pöytäliinasta tai verhosta.

My Little Ponyt

Omat tyttäreni syntyivät 80-luvulla ja olivat leikki-iässä suuria My Little Pony -faneja. Poneja oli kymmeniä, aitoja ja feikkejä, myöhemmin ratsastusharrastuksen myötä myös paljon erilaisia hevosia kerättiin innolla. Kun leikki-ikä jäi taakse, kaikki ponit ja hevoset laitettiin talteen. Ne oli vaan niin hienoja, ettei niitä millään raaskittu viedä kirppikselle. Kaikki varusteet säästettiin myös. Vuosien mittaan on pahvilaatikoita muutoissa siirretty kellareista ja vinteistä toisiin ja manailtu tavaran määrää. Koko ajan kuitenkin pidettiin kiinni näistä aarteista. Jossain vaiheessa ponilaatikot katosivat, kukaan ei enää muistanut mihin varastoon ne oli viety. Pelkäsin jo pahinta, mutta viime marraskuussa ne löytyivät tyttöjen isän autotallin perukoilta. Riemu oli suuri, perheeseen kun on kasvanut uusi pieni poniharrastaja.

Ensimmäiset ponit valmistettiin 80-luvulla, ne ovat G1-mallia. (Generation 1). Niiden valmistus lopetettiin v. 1992. Uusi ponisukupolvi tuli vuonna 1997 (G2). Kolmas ponisukupolvi (G3) tuli markkinoille 2003 ja on edelleen myynnissä. Jos haluat lisää tietoa, kannattaa tutustua Myrskyttären erinomaisiin ponisivuihin, sieltä löytyy paljon mielenkiintoista tietoa.


Ensimmäinen ponimme, Aurinkotanssi, Sundance.


Minä pidän eniten noista vanhoista 80-luvun poneista. Ne ovat niin suloisen pyöreitä ja nättejä. Myöhemmin tulleet mallit ovat laihtuneet ja tulleet  teini-ikäisiksi.  Olen jo varmaan vuoden katsellut kirpputorien tarjontaa "sillä silmällä", mutta yhtään aitoa ponia en ole löytänyt. Kaikenlaisia feikkejä kyllä löytyy, mutta niitä en halua. Toisaalta, täytyy tunnustaa, ei minun tarvitse ostaa yhtään ponia, niitä on riittämiin, varmaan viitisenkymmentä. Eihän ne ole minun omia, mutta saan kyllä katsella ja ihailla niitä kyllikseni tyttäreni kotona. Oma lapsenlapseni on ihastunut kaikkiin, etenkin pinkkeihin. Hän myös innolla katselee ponivideoita Netflixistä. Siunattu Netflix, mummi saa hetken rauhan kun panee prinsessaponivideon pyörimään lapsukaiselle.

Nyt olen pikkuapulaiseni kanssa pessyt ja kunnostanut poneja. Osalla on harjat ja hännät takussa tai kokonaan leikattu pois. Suunnitelmissani on ryhtyä puoliammattilaiseksi ponikonservaattoriksi :). Sitten kun olen meidän viitisenkymmentä ponia kunnostanut, voin mielestäni lisätä ponikonservaattorin "arvon" meriittilistalleni.  Sain innoitusta Myrskyttären blogista. Sieltä löytyy kaikki tarvittavat ohjeet. Hän on myös kirjoittanut tyhjentävästi eri ponimalleista, niiden "sukupolvista" ym. Onneksi meidän ponit ovat säilyneet kohtuullisen hyvässä kunnossa, vaikka niitä on säilytetty kylmissä ja kosteissa tiloissa, mikä ei ollenkaan sovi muovileluille.

Kuvasin joitain poneja ennen ja jälkeen puhdistuksen. Pesimme ne ihmesienellä ja Fairylla.

Pikkuinen babypony Candy. Oma suosikkini.

Bowtie, tämä on Italiassa valmistettu malli.

Pony Bride, Morsiusponi

Posey

 Vasemmanpuoleinen pikkuponi on newborn baby Starburst. Sillä on varusteena tuttipullo ja vaippahousut jalassa.

Tässä etualalla oikealla  sininen pikkuinen poikaponi, Drummer.

 Tämän nimeä en tiedä.

Bubbles