Päivän kuppi - 12

Tällä kerralla ei retroa, vaan tavallinen Arabian muki Muumi-astioiden sarjasta nimeltään Rantaelämää. Se oli sesonkituote vuonna 2008. Olen kuvannut sen töissä, jossa käytän sitä työkuppina. Muumi-mukit ovat viehättäviä, mutta niitä en aio kerätä. Tämä on lahja työkaverilta, sopii hyvin töihin ja saa minut hyvälle tuulelle. Tulee kesä ja kesäloma mieleen, sitähän tässä odotetaan joka päivä.

Helene Schjerfbeck -näyttelyn ennakkoavajaiset

Olin tänään Helsingin Sanomien kutsumana katsomassa Helene Schjerfbeckin taidenäyttelyä Ateneumissa. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta Helenen syntymästä. Teoksia on esillä yli 300 kappaletta. Hieno näyttely, paljon uran alkuvuosien maalauksia ja niitä joista koko maailma hänet tuntee. Upeita töitä. Suosittelen lämpimästi. Itse aion mennä vielä uudelleen. Kaikkea ei pysty sulattamaan kerralla. Oli myös kiinnostavaa päästä kuulemaan opastusta, taidenäyttelystä saa niin paljon enemmän irti kun kuulee taustoja ja saa tietää enemmän taiteilijan elämästä.

Tässä kuva kutsukortista, Sirkustyttö, 1916.

Nokkoskeitto

Tein joitain päiviä sitten kevään ensimmäistä nokkoskeittoa. Kerään nokkoset jostain suojaisesta paikasta kaukana liikenneväylistä. Otan vain pienimmät ja myöhemmin kesällä isommista pelkät latvat. Kotona leikkaan varret pois, huuhtelen lehdet hyvin ja ryöppään ne. Keiton teen samoin kuin pinaattikeiton. Maku on vaan niin paljon parempi ja voimakkaampi. Ja nokkosistahan saa runsaasti rautaa, vitamiineja ja hivenaineita.

Pakastan myös ryöpättyjä nokkosia, niistä saa myös hyvää nokkospannukakkua ja -lettuja.

Hyvää työviikkoa, toivottavasti aurinko taas pian kurkistaa!

Kotilieden neuvokki

Tätini kuului ikäpolveen joka ei koskaan hävittänyt mitään. Jopa monta laatikkoa vanhoja naistenlehtiä löytyi hänen varastoistaan eri vuosikymmeniltä. Minulla oli ne pitkään kesälukemisena mökillä, mutta olen pikkuhiljaa myynyt suurimman osan kirpputoreilla. Kotilieden neuvokit vuodelta 1950 olen kuitenkin säästänyt. Ne ovat olleet ilmeisesti Kotiliesi-lehden tilaajalahjoja. Lehti keskittyi aina yhteen teemaan kerrallaan, esim. Juhlat kodissa, Kapiokirstu, Kodin terveys ja Hohtava koti. Tässä viimeksi mainitusta muutamia kuvia.

Hohtava koti on julkaistu vuonna 1950. Kansikuva oli näin raikas.

 Värikuvia ei sen ajan lehdissä paljoa ollut ja nekin vähät mitä oli, olivat yleensä piirrettyjä.

Näin tyylikkäänä tyttönä siivottiin kylpyhuonetta. Kiharat on laitettu ja kädessä on rannerengas. Puserokin taitaa sopia paremmin kahvikutsuille.

Kaunis pyykkäri, liplap, liplap, pyykkiä riittää vaan.

Muovi oli uusi tuote. Huonekaluja ilmeisesti suojattiin "värittömällä plastikilla".

Tässä erilaisia pintamateriaaleja joilla siihen aikaan sisustettiin. Sinipilkullinen "plastikkakangas" näyttää aika hauskalta.

Kuvia keittiöstä

Huomenta ja hyvää lauantaipäivää!
Ihana ilma, ohjelmassa joogaa ja sen jälkeen talkoisiin ystäväni luo Siuntioon. En ole ollenkaan näyttänyt keittiötäni täällä blogissa, se ei ole ihan mieleiseni ja kaipaa remonttia. Noin 10 vuotta vanha, vähän kulahtanut ja rumat pyllynväriset kaakelit.  Syksyllä on tarkoitus hankkia uusi samalla kun talossa toteutetaan putkiremontti.

Tässä muutama kuva avohyllyiltä. Ne poistan remontissa, pitää miettiä mihin kaikki tämä pikkusälä sitten sijoitetaan. Tykkään pitää niitä esillä, mutta haluan välttää kovin sekalaista ilmettä joka helposti tulee jos on paljon erilaisia tavaroita näkyvillä.

 Peltipurkki lahja veljeni vaimolta vuosia sitten,  Melitta-suodatin Ruotsista kirpputorilta. Siinä on muuten hyvä valuttaa pasha pääsiäisenä. Koko on suurin mitä olen markkinoilla nähnyt.

 Lasikaapin todennäköisesti haluan uuteenkiin keittiöön, laseja on päässyt kertymään aika lailla.

Silitysrauta on oma vanha leluni, siinä oli jopa patterit jolla sai rautaan valon ja imukuppi johdon päässä, sen pystyi leikisti laittaman seinään kiinni. Sirottimet ja keltainen sinappikuppi Kilta-astioita. Pikku lapinpoika, Arabian "Lappalainen", kuvio Ester Tomulan suunnittelema. Tyttökaveri on kadonnut.

Prässikristalliset suolasirottimet mummoni peruja ja kissa siksi vaan että olen suuri kissojen ystävä. Tällä on mielestäni mukavan tuima ilme.

Parvekkeen ehostusta

Olen muuttanut viime kesän lopussa asuntooni. Silloin en paljoa enää ehtinyt parveketta laittaa. Nyt haluan paljon kukkia ja yrttejä. Sisustaminen on vähän haasteellista, parveke on tavallinen pitkä ja kapea, ilmansuunta on länsi. Parvekelaseja ei ole, mikä on hyvä. Haluan raikasta ulkoilmaa kun astun ulos. Ja minullahan on toinenkin parveke itään päin joka on lasitettu.

Tämä kuva on viime kesältä. Tuoli Anatomia, suunnittelija Ahti Kotikoski,  vuonna 1968 Askolle. Tuoli on alkuperäistuotantoa ja erittäin hyvä istua. Tuolia saa taas ostaa, se on otettu uustuotantoon, tuotanto ProFeelDesign.  Muovimatto Rustasta Ruotsista, huopa Ikea.

Kävin lauantaina ostamassa kukkalaatikoita. Ostin kolme metrin mittaista laatikkoa Bauhausista. Kaksi olisi vielä mahtunut, parvekkeen pituus on viisi metriä. Kahteen laitoin orvokkeja ja markettoja ja kolmanteen yrttejä. Vielä tekisi mieli hakea yksi laatikko.  Ostin vielä tummansinikukkaisen jättikärhön, olen aina tykännyt niistä. Sille pitäisi vielä saada jokinlaiset tukipuut. Niitäkin katselin, mutta en osannut päättää minkälaisen haluaisin.

Jännitystä elämään on tuonut myös iloinen perhetapahtuma. Talitiaispariskunta on rakentanut pesänsä parvekkeen katossa olevaan reikään. Hyvin olemme toistaiseksi toimeen tulleet, talitiaiset eivät häiritse minua enkä minäkään niitä pahemmin.

Uusi parvekepöytä pitäisi saada ja tuolit. Jatkan etsiskelyjä.

Mukavaa viikonloppua! Tiedossa kaunista säätä ainakin tänne Etelä-Suomeen.

Päivän kuppi - 11

Sinivalkoisella teemalla mennään. Nyt ei ole Suomi-designia, vaan englantilainen klassinen teekuppi. Kirppislöytö kuinkas muuten. Olen saanut ystävältäni.

En ole englantilaisen posliinin asiantuntija enkä aio yrittääkään. No, mitä sanoisin, tää on kiva sinivalkoinen teekuppi, ei muuta kommenttia.

Pussukka iPadille

Tein muutama päivä sitten tyttöni toivomuksesta hänen iPadille säilytyskotelon.  Onnistui aika hyvin, vaikka minulla ei ollut kotona edes koko iPadia jolle olisin voinut koteloa sovittaa. Otettiin mitat netistä, 23,4 x 19,3 mm ja ompelin valkoisesta sisustuskankaasta vähän reilumman kokoisen pussin. Siitä tuli juuri oikeankokoinen. Tein vielä läpän jolla pussin suun voi sulkea. Näista kuvista ei näe kunnolla läppää, mutta sen pystyy taittamaan pussin sisään.

Keväinen lounas

Juhlimme helatorstaina vanhemman tyttöni syntymäpäiviä ja hänen sulhasensa valmistunutta lopputyötä. Arvosana oli paras mahdollinen, siinä oli hyvä aihe kattaa vähän hienompi lounas.

Avokadoa, salaattia, kesäkurpitsasalaattia, paistettuja ahvenia ja kvinoaa. Jälkiruuaksi sitruunamarenkitorttua.

Avokadoalkupala on yksinkertainen: viipaloitua avokadoa, korianteria silputtuna, vähän hyvää oliiviöljyä ja sweet chiliä.

Kesäkurpitsasalaatin ohjeen löysin Moments-blogista: kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi, hamppuöljyä, korianteria, puristettua limen mehua,  raastettua inkivääriä ja vähän hunajaa ja suolaa. (Sellerinlehtiä olisi myös kuulunut laittaa, mutta niitä ei nyt ollut).

Torilta ostamani ahvenet paistoin voissa ja päälle ripoteltiin voissa paahdettuja mantelilastuja ja tilliä.
Mums, oli hyvää.

Skoolasimme kuohuviinillä juhlan kunniaksi.

Sitruunatorttua ja hyvää etiopialaista kahvia jälkiruuaksi. Kahvin on ystäväni tuonut Etiopiasta, hän tuli sieltä muutama viikko sitten.

Kuohuviinilasit ovat Riihimäen lasin tuotantoa, Savoy-sarjaa. Musta kapea sillivati on Kilta-sarjaa 50-luvulta ja pöytäliina kirpputorilöytö, Dora Jungin suunnittelema. Minulla on niitä nyt kaksi, vaaleanpunainen ja pellavanvärinen. Valkoinen pyöreä kalavati on vanhaa Arabiaa, mummoni peruja. Muut astiat tavallisia uusia.

Sukkaprojekti

Kun selvitimme äitini jäämistöä joitain vuosia sitten, löysin ompelukorista monta kesken jäänyttä sukkaa. Hän oli innokas neuloja, yleensä aina televisiota katsoessaan oli jokin neuletyö tekeillä. Työt eivät yleensä jääneet kesken, se ei ollut hänen tapaistaan. Nämä olivat ilmeisesti työn alla, lanka oli loppunut kesken tai muuta sellaista. Otin kaikki langat, puikot ja neuleet talteen. Viime talvena päätin, että teen ne kaikki valmiiksi. Kahdet olen jo tehnytkin,  vaaleanpunaiset ja mustat. Vielä pitää vihreät sukat neuloa ja valkoiselle toinen pari. Puuttuvien lankojen löytäminen ei ole kovin vaikeaa, yleensä hän käytti Novitan Nalle-lankaa. Ihan samoja sävyjä en ole löytänyt, mutta jos haluan saada valmista, pitää tyytyä siihen mitä on saatavilla.

 Vaaleanpunaisia varten ostin Novitan Iso-Veli-lankaa. Se on paljon paksumpaa kuin alkuperäinen, siksi toisesta sukasta tuli vähän isompi. Se harmittaa, mutta eiköhän ne kotisuksiksi kelpaa.

 Musta on vaikea väri kuvata, näissä niinkuin kaikissa muissakin on salmiakkikuvio, sivussa raita ja pohjassa vielä toinen leveämpi nurjalla kudottu raita.

Nämä pitää vielä tehdä, taidan ostaa Nalle Aleo Vera -lankaa, sitä löytyy vihreänä.

Päivän kuppi - 10

Boda Novan lasikuppi korkkialustalla. Ostin viisi teekuppia sekä teekannun viime kesänä Taalainmaalta. Suunnittelija Signe Persson Melin vuonna 1971. Maksoin kannusta ja ehjistä teekupeista korkkialustoineen yhteensä 100 kruunua. Katselin juuri Traderasta (vastaa Huuto.nettiä), pelkkä kannu oli myyty 761 kruunulla nyt toukokuussa. Maalaiskirpputoreilta voi vielä tehdä hyviä löytöjä.
Sopivat hyvin myös glögilaseiksi ja flunssassa juon niistä kuumaa mehua.

Liitän tähän vielä kannunkin kuvan.

Retro-lehti

Oletteko tutustuneet Retro-lehteen? Sitä julkaisee Hus&Hem -lehtiryhmä. Lehteä voi ostaa Suomessakin, ainakin Akateemisesta Kirjakaupasta ja Stockmannilta.
Tässä linkki lehden sivuille.

Tämän vuoden ensimmäisessä numerossa oli mielenkiintoinen artikkeli erilaisista muumifiguureista joita on valmistettu eri vuosikymmeninä. Myös Fauni-verstaan (tai ateljeen niinkuin lehdessä hienosti sanotaan) muumeista oli hyvä juttu. Niistä minäkin olen kirjoittanut täällä blogissa viime syksynä. Tässä linkki juttuuni.

Lehti on mielestäni hyvin tehty, mutta jos ei ole kiinnostunut kuin suomalaisesta designista, ei sitä ehkä kannata ostaa. Siinä keskitytään laajemmin skandinaaviseen designiin, mikä ainakin minua kiinnostaa kovasti.

Kesämekko

Ostin lauantaina punavalkoisen mekon. Olin etsiskellyt vähän rennompaa trikoomekkoa jota voisi ehkä pitää töissäkin. Valitsin tämän, käy työvaatteeksi ja vapaa-aikaan. Ihanan pirteä väri. Nyt kun kirkkaat värit on muotia, vaihtoehtoja kyllä kaupoissa riittää. Tämä on italialainen,  Crazy wool -merkkiä Cosebellestä Yrjönkadulta.

Ostin vielä Aleksi 13:n alennusmyynnistä Rilsin vaalean beigen kynähameen ja yhden ihan tavallisen harmaan t-paidan. Niitäkin aina tarvii. Kun nyt vaan tulisi lämmin ja pääsisi käyttämään kesämekkoja. Olen mekkoihminen, omistan kesämekkojakin varmaan kymmenen. Muutama onkin jo käytössä, villatakki vaan päälle, niin hyvin toimii.

Tänään olin työkavereideni kanssa tiimipäivän päätteeksi myöhäisellä lounaalla Ravintola Töölönrannassa. Oli ihanaa ruokaa! Parsaa, karitsan paahtopaistia ja suklaakakkua.

Päivän kuppi - 9

Sinivalkoinen Rosenthalin kuppi. Ei ole ihan sitä mitä yleensä etsin, mutta onhan se sinivalkoinen ja ruusukin löytyy. Sopii muiden sinivalkoisten joukkoon. Kirpputorilta tämäkin on löytynyt.

Mitä etsin kirpputoreilta

Katson aina ruusukuvioiset ja sinivalkoiset kupit. Minulle ei ole tärkeää, että "se on Arabiaa" niinkuin kuulee usein kauppiaiden sanovan. Mitä tahansa kulunutta rikkinäistä kippoa kaupitellaan useamman kympin hintaan kun se on Arabiaa. Katson astian muotoa ja kuviointia ja jos se miellyttää silmääni ja hinta on kohdallaan, ostan. Myös monet 50-60-luvun graafiset kuviot ovat kauniita, niitäkin ostelen jos hyviä sattuu kohdalle.

Etsin myös erilaisia pieniä hillopurkkeja joissa on lasikansi tai vanhoja lasista tehtyjä jääkaappien säilytysastioita, niitä löytyy varsinkin Ruotsista. Niissä on hyvä säilyttää ruokia jääkaapissa ja purkeissa voi tietenkin säilyttää mitä vaan.

Kankaat käyn aina katsomassa. Niitä en vaan voi vastustaa. Aina niistä voi jotain ommella, vaikka tilkkutäkkejä.

Vanhat valaisimet on myös hienoja. Niitä pitää aina tutkia. Aika monta olen ostanutkin.
Peilejä myös täytyy katsoa, ne on hyviä sisustuselementtejä monenlaisiin tiloihin. Huonekalut on oma lukunsa, niitä ei voi kauheasti ostella, mutta aina on jotain kiikarissa. Nyt esimerkiksi haluaisin pyöreän pöydän sohvapöydäksi. Olen kuitenkin oppinut, että kaikkea kivaa ei kannata hamstrata. Olen aika nirso valinnoissani. Turhan tavaran eteenpäin kauppaaminen on työlästä eikä aina saa edes omiaan takaisin.

Tässä yksi kahvikuppi jotka haluaisin löytää. En kuitenkaan ole valmis maksamaan mitä tahansa, niin tärkeää kauniiden astioiden kerääminen ei minulle ole. Ehkä hauskinta on itse etsiminen, koskaan ei tiedä mitä tulee kohdalle, yleensä ei sitä mitä juuri tarvitsee tai haluaa, mutta jotain muuta yllättävää.

Stig Lindbergin Pynta, Gustavsberg. Ei ole tavallinen ruusukuppi, mutta ehkä juuri siksi niin ihana.

Mutta hei, nyt on perjantai! Ihanaa! Tiedossa kiva viikonloppu, kaikenlaista ohjelmaa ja äitienpäivä. Lauantaina 12.5. on suuri Siivouspäivä Helsingissä, kirpputoreja ympäri kaupunkia. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Päivän kuppi - 8

Nyt pysytään Arabian tuotannossa. Tässä kunnon retrokuppi nimeltään Lahja. Kuvion suunnittelija Raija Uosikkinen, valmistettiin vuosina 1955-61. Kuppi on iso, vetää 5 dl. Aluslautanen puuttuu, ostan kyllä jos jostain kirppulasta eteen tulee. Leimaa ei ole, se ehkä oli lautasen pohjassa. Tämä on yksi suosikeistani, siitä on kiva juoda teetä. Eihän tätä kovin kauniiksi voi sanoa, mutta symppis se on, oman aikansa tuote.

Tästä samasta kuppimallista olen tehnyt toisenkin postauksen. Arabian harrastekuppisarjasta onnistuin löytämään metsästäjän. Tässä linkki siihen. Kupin olen antanut ystävälleni, se oli todella hienossa kunnossa.

Päivän kuppi - 7

Vähän vanhempi kuppi vuorossa. Lotta Svärd -kuppi. Arabia valmisti näitä vuosina 1920-1944. Ne olivat Lotta Svärd -järjestön käytössä ennen sotia ja sodan aikana. Olen kuullut, että suurin osa astioista rikottiin kun sota loppui ja Lotta Svärd -järjestö piti lopettaa, varsinkin isoimmissa kaupungeissa tehtiin niin. Pienempien paikkakuntien astioita on enemmän saatavilla. Niissä saatettiin jakaa astiat muistoiksi jäsenille. Malleja oli useita, yleensä tavallisia senaikaisia ravintola-astioita, joihin vain lyötiin järjestön leima.  Nämä ovat upseerien kahvikuppeja. Varastossani on muutama vielä jemmassa, suurin osa on mennyt rikki. Lisäksi minulla on joitain lautasia ja tarjoiluastioita. Käytimme niitä ennen mökkikuppeina ja tiskasimme niitä järvenrannassa. Silloin ne eivät olleet minkään arvoisia. Nyt niistä saisi hyvän hinnan. En kuitenkaan ole ajatellut myydä kuppejani, niillä on minulle muistoarvoa. Ovat vanhempieni peruja ja niihin liittyy tarina.