Kierrätyskeijuista

Kulunut vuosi on kohta pulkassa, tässä raporttini kierrätyskeijukampanjasta.  Sitouduin olemaan ostamatta uutta koko vuoden aikana niin kuin säännöissä sanottiin. Linja ei ollut ihan noin tiukka,  jokainen sai itse määrittää omat rajansa. Minä annoin itselleni luvan ostaa kenkiä, alusvaatteita ja muutaman aivan välttämättömän työvaatteen. En myöskään kieltänyt itseltäni uusia kankaita enkä tietenkään kirpputoriostoksia.

Ihan  kokonaan en päätöksessäni pysynyt, mutta olen silti tyytyväinen saavutukseeni. Kampanja pisti miettimään omaa kulutustani tarkemmin ja pystyin pidättäytymään heräteostoksista.

Kiinnostuin vuoden mittaan enemmän eettisestä kuluttamisesta ja pikku hiljaa muutin tapojani. Nyt käyn läpi vaatteitani säännöllisesti ja mietin mitä missäkin tilaisuudessa tulen tarvitsemaan asusteita myöten. Tällä mallilla selvisin kaikista vuoden juhlista, esim. isoista häistä, ostamatta mitään uutta. Totuuden nimissä on sanottava, että vaate- ja kenkävarastoni on aika laaja. Olen työni puolesta hankkinut vuosien saatossa paljon laadukkaita vaatteita ja pysynyt mitoissani,  voin käyttää vaikka 15 vuotta vanhoja vaatteita ilman että tarvitsee kiristellä tai löysätä saumoista. 

Syksyn vaatekaappi 

Kesällä vietin viikon Ruotsissa ompelukurssilla Sätergläntanin kansankorkeakoululla. Kurssi oli inspiroiva, oli antoisaa keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa ompelusta, vaatteista ja yleensä käden taidoista. Opin paljon uutta kuosittelusta ja teimme myös omat peruskaavat mittojemme mukaan. Syksyllä lähdin Aija Rouhiaisen tuunauskurssille Toimelan Kansalaisopistoon mikä toi lisää intoa kierrätysteemaan. Uutena olen koko vuoden aikana ostanut useamman t-paidan,  yhden villatakin,  yhdet pitkät housut ja kevyttoppatakin sekä monta paria käsineitä. Niitä minulla katoaa selittämättömästi johonkin mustaan aukkoon lähes kuukausittain. Kaikki ostokset ovat käyttäkelpoisia sekä työssä että siistimpinä vapaa-ajan asuina. Kenkiä olen ostanut kolmet, talvella laadukkaat saappaat alennusmyynnistä,  kesäksi sandaalit puhkikuluneiden tilalle ja syksyllä lämpimät nilkkurit raakakumipohjalla. 

Ompelukurssillä tehty kesämekko

Maaliskuussa sairastuin vakavasti ja olen vuoden mittaan käynyt läpi kolme leikkausta.  Silloin tuli tunne että miksi pihistelen vaatteissa, miksen voi ostaa sitä mistä nautin ja missä tunnen oloni nätiksi. Elämä on lyhyt ja ikävä kärvistely ei mielialaa kohenna. Mutta ihmisen mieli on kummallinen, en enää tuntenutkaan niin suurta mielihyvää kaupoissa kiertelystä kuin ennen. Liian halvat muotivaatteet ja kauppojen tyrkytystarjoukset ei vaan kolahda.  Muut asiat tulivat tärkeämmäksi.

Olen selvinnyt melko vähin kolhuin sairaudestani ja olen sama oma itseni kuin ennenkin. Kuitenkin voin sanoa, että kuluttamisen miettiminen on muuttanut minua. Nautin edelleen kauniista vaatteista ja ostankin niitä mielelläni, mutta hyvin harkiten. En ollut ennenkään mikään himoshoppailija, mutta pidin kovasti kaupoissa kiertelystä ja uusien tuulien haistelusta ja haksahdin aika usein, kun jotain kaunista tuli kohdalle. Kirpputoreilla kiertelyä en varmaan koskaan lopeta. Niin paljon hyvää löytyy käytettynä, kun tunnistaa hyvät materiaalit ja leikkaukset.  On myös kutkuttavaa miettiä miten jostakin vaatteesta saisi omannäköisen, siinä oma luovuus pääsee kukoistamaan. Samoin mielelläni laitan omia vaatteitani ja kenkiäni kiertoon, on hauskaa ajatella, että jostain minun hylkäämästäni vaatteesta voi olla iloa jollekin toiselle. En kuitenkaan vie kulahtaneita t-paitoja tai nuhraantuneita farkkuja keräyslaatikoihin, niiden paikka on energiajätteissä tai lumpuissa. Lumppukierrätystä ei valitettavasti vaan löydy juuri mistään ainakaan minun kotini läheltä. 

Olen tietenkin ajatellut asian toistakin puolta. Muotiala ja vähittäiskaupat työllistävät paljon väkeä Suomessakin eikä niille ei ole hyväksi jos jengi vähentää shoppailuaan radikaalisti. Mutta jotenkin tähän hulluun vaatteiden massatuotantoon ja hikipajojen työntekijöiden riistämiseen pitää voida vaikuttaa ja yksi konkreettinen asia on tietenkin oma kuluttaminen. Mielelläni ostan laadukkaita vaatteita kun tarvetta on, nyt esimerkiksi tarvitsin kunnollisen tuulen ja sateenpitävän talvitakin. Mutta kun sopivaa kriteerit täyttävää ei ole tullut kohdalle, pärjään toistaiseksi vanhallakin. 

Näihin ajatuksiin päätän kierrätyskeijuvuoteni ja poistan logon blogistani. Jatkan hyvällä tiellä, kiitos muille bloggaajille hienosta ideasta! Olen myös vuoden mittaan erityisesti inspiroitunut Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjasta sekä Pitsikirja-blogista.  Toinen ikuinen innostuksen lähteeni on ruotsalainen Camilla Thulin. Hän on koko Ruotsin tuntema vaatetusalan moniosaaja, toimittaja, vaatesuunnittelija, stailisti, puvustaja, yrittäjä ym. ym. Camilla on myös kirjoittanut useita kirjoja tyylikkäästä pukeutumisesta (esim. Stil ja Stil med Thulin)  Hänellä on nykyään Granntanter-blogi, jonka toisena kirjoittajana on Karina Ericsson Wärn, myös muodin alan ammattilainen, toimittaja ja kirjailija. 

Toivotan hyvää loppuvuotta lukijoilleni, hauskoja uudenvuodenbileitä  ja onnea tulevalle vuodelle!

Tehkää viisaista ostoksia!