perjantai 6. tammikuuta 2017

Ajatuksia loppiaisena

Meni joulu ja uusivuosikin enkä ole "ehtinyt" tänne mitään kirjoitella. Toivotan hyvät uudet vuodet lukijoille.  Itse olen aina helpottunut kun joulu on ohi, niin paljon tekemistä ja säätämistä, että uuvun loppumetreillä. Tänä vuonna joulu oli kyllä oikein hauska, vietettiin sitä koko perheen kesken ja meillä kävi joulupukkikin. Lasten joulu on ihan parasta, heille on ilo rakentaa joulua, miettiä lahjoja, kodin koristamista, askarteluja ym.

Jatkan näitä kirjoittelujani harvakseltaan ja raportoin myös vaatehankintoja. Olen huomannut, että avoimuus antaa ryhtiä omaan shoppailuun ja siitä kukkarokin hyötyy. Haluan elää reilun kaupan ja ekologisuuden hengessä niin hyvin kun se nykymaailmassa on mahdollista. Tiukkapipoiseksi en kuitenkaan ryhdy.

Olen  tehnyt joululahjoiksi aika paljon käsitöitä, mutta ne jäi nyt kuvaamatta. Annoin lahjaksi kaksi esiliinaa, yhdet yösukat alpakkalangasta ja ison pussukan Marimekon kankaasta. Yritin tehdä pussukasta mahdollisimman tukevan, siinä on tarkoitus säilyttää hiustenkuivaajaa, suoristajaa ym. Silitin tukikankaat sekä vuoriin että päällikankaaseen, mutta ei se sittenkään pysy ihan suorassa. Käyttöön se meni silti.

Tein myös ison kasan joulukortteja, ohjasin yhden askarteluillan omassa yhdistyksessämme ja myimme kortteja aika kivasti myyjäisissä.

Nyt on aikaa tehdä ihan itsekkäästi kaikkea sellaista mikä sattuu huvittamaan. Olen pikkuhiljaa kirjonut pientä  villaista kaulahuivin palaa, tarkoituksena tehdä pieni pussi eri laitteiden johtoja  varten. Olen ihan noviisi kirjonnassa, tämä on lähinnä pientä kokeilua eri kuvioiden ja materiaalien parissa.


Linnun piirsin ikkunani takana vierailevan mustarastaan hahmosta. Parempaa kuvaa en hänestä tähän saanut. Käy syömässä auringonkukansiemeniä ja leipäilee kotiparvekkeellaan. Uskon että hän pitää taloamme asemapaikkanaan niin kuin puita ja pensaita pihalla. Niin ärhäkästi ajaa pois kaikki muut vierailijat, myös omat lajitoverit. Säälittää tyttömustarastas, hän ei koskaan pääse nauttimaan tarjoilustani.



Toisen puolen kankaasta olen jo tehnyt, sinne tuli paloja vanhasta kirjontatyöstä ja omia väkerryksiä. Katsotaan kehtaanko julkaista kuvaa valmiista tuotoksesta. Insipiroiduin virolaisesta käsityöperinteestä, mottona enemmän on parempi. Kaikenlaista kirjavaa, ei mitään skandinaavista tyylikkyyttä, joskus on hauskaa vain leikkiä kuvioilla ja väreillä. Työssä on jopa kultalankaa :D.


Kukallinen kangas on kirppislöytö, vanha kirjontatyö sukulaistädin kätköistä, kaulaliina omani.








1 kommentti: