Askon pinnatuoli 40-luvulta

Löysin muutama viikko sitten iltakierroksellani Kierrätyskeskuksesta vanhan ruokapöydän tuolin jonka tunnistin heti Askon 40-luvun tuoliksi. Sen ajan kalusteet on hyvää laatua, kannattaa korjata talteen.  Hintakin oli kohdallaan, 20 euroa. Tarkistin kunnon, liimaukset olivat kunnossa, pientä patinaa pinnassa ja verhoilu kulunut. Nappasin kuvan tuolista ja lähetin sen ystävälleni. Itse en tarvi ruokapöydän tuoleja, niitä on kertynyt ihan riittävästi.

Miten tunnistin tuolin? No, se oli helppo homma, minulla on itselläni samanlaisia neljä kappaletta. Omani olen ostanut Kruunasta, valmiina verhoiltuna. Olen oikein tyytyväinen niihin, ovat vankkoja ja niissä on hyvä istua.

Tässä löytämäni yksilö. Se pitää verhoilla uudelleen ja ystäväni aikoo myös hioa ja lakata sen. Itse en välittäisi lakata, minusta pieni patina vain kuuluu asiaan, mutta hyvähän se on kun joku jaksaa kunnostaa huonekaluja oikein pitkän kaavan mukaan.  Tänään tuoli pääsi kaverini kotiin. Hän oli oikein ilahtunut löydöstäni.

Tässä yksi minun tuoleistani. Ne on verhoiltu tummanharmaalla villasekoitekankaalla.

Tässä vielä kaverukset rinnakkain.

Pom pomit

Valitettavan pitkä tauko kirjoittelussa. Ollut työkiireitä, matkoja ja olen järjestänyt pari illanviettoakin, joita varten piti kunnostaa kotia, raivata toinen parveke siistiksi ja miettiä tarjottavia. Yritän nyt ryhdistäytyä. Haluaisin jakaa kivan vinkin juhlien koristelua varten. Edullista ja näyttävää helposti.
Teimme ristiäisiin koristeeksi ruokapöydän päälle silkkipaperista kauniita palloja. Ovat helppoja tehdä ja  tulos on näyttävä. Ristiäisten väreiksi oli valittu vaaleanpunainen ja valkoinen. Hennon vaaleanpunaista silkkipaperia ei löytynyt, vaikka kävin ainakin kuudessa askarteluliikkeessä. Teimme sitten vain valkoisia palloja. (Pinkki ei kelvannut.)

Pom pomit on helppoja tehdä. Taittele kokonainen pinkka silkkipaperia (n. 10-14 kpl) pitkittäin noin 3 cm:n taitoksille, taita keskeltä yhteen ja sido langalla tai siimalla tiukasti kiinni. Leikkaa taitosten päät pyöreiksi. Ala sitten avata taitoksia varovasti. Palloista tulee todella näyttäviä ja keveän kauniita. Jos käyttäisi kirkkaita värejä saisi upeita yhdistelmiä. Me nyt käytimme valkoista, pöytäliinat olivat myös valkoista pellavaa, joita laitettiin useampi päällekkäin, niin että ne ulottuivat maahan asti. Vaaleanpunaiset kukat ja servetit piristivät kattausta.

Pom pomit voi tehdä pienemmiksikin, silloin arkin voi puolittaa ja käyttää vähemmän päällekkäisiä paperiarkkeja. Me teimme vain näitä isoja.

Lapsukaisen nimeksi tuli Lumi. Kaunis nimi kauniille pikkuprinsessalle.

Hauskaa juhannusta!

Hauskaa juhannusta kaikille! Viettäkää ihana ja rento keskikesän juhla! Tätä kirjoittaessa täälläpäin ei aurinko paista, mutta elän toivossa että paranee. Saan kaikki lapsukaiseni luokseni kohta. Tiedossa on hyvää ruokaa ja jotain ihanaa makeaa jälkiruuaksi.

Olen ollut kamalassa migreenissä eilisen päivän, meni vähän juhannusaatto ohi minulta. Onneksi illaksi paranin ja pääsin ystäväni luokse kyläilemään ja nauttimaan vähän herkkuja.

Vielä pari viikkoa töitä, yksi Saksan matka ja sitten koittaa loma! Odotan innolla maaseudun kirppiksiä, antiikkimarkkinoita, rantaelämää ja piknikkiä luonnonhelmassa. Haluan myös ehtiä ompelemaan, ideoita ja kankaita riittää kyllä.

Messinkipöytä

Minulla oli eilen varsinainen älykkyystesti. Miten kokoan viisi vuotta laatikossa lojuneet messinkipalikat lasikansipöydän rungoksi. Pöytä on 60-luvulta, ohjeita ei ole koskaan ollutkaan, mutta Citypulu kyllä muistaa miltä pöydän pitäisi näyttää. Palikoita on vaan kovin monenlaisia. Toisissa on ruuvi päässä ja toisessa reikä. Sitten niissä on vielä erilaisia lovia. Toiset lovet olivat pienempiä, toiset isompia. Yhtään ruuvia eikä mutteria ei ole. Kaikki tarpeellinen on messinkipalasten päissä. Sinänsä nerokasta.

Tältä näytti palapeli.

Ryhdyin toimeen ajattelematta sen enempää. Arvaatte varmaan ettei siitä mitään tullut. Kummallisesti jäi ruuvi päällimmäiseen putkenpäähän, eihän siihen mitään lasikantta voinut laittaa. Ei muuta kun purkamaan. Sitten syttyi lamppu! Päällimmäisen kehikon pitää tietenkin olla sileä, yhtään reikää eikä ruuvinpäätä ei saa näkyä. Kun sain kannen kokoon, oli loppu helppoa, pystyosat kiinni ja niihin limittäin pohjarungon osat ja lopuksi pienet jalat.

Tulos on tässä. Ihanan kevyt vaihteeksi ruskean puupöydän jälkeen. Nyt tuntuu, että pitäisi vaihtaa matot. En vaan tiedä minkälaiset. Kiva kun on haasteita.

Plagiointiskandaali

Olen pöyristynyt Kristiina Isolan toiminnasta. Ensin hän on ratsastanut äitinsä Maija Isolan maineella ja tehnyt sievoisen omaisuuden, viime vuoden verotettavat  tulot oli yli 2 miljoona euroa! Tietää varsin hyvin mitä taiteilijan tekijänoikeus merkitsee. Marimekko on ärhäkkäästi vahtinut omia oikeuksiaan maailmalla. Esim. Dolce Gabbana joutui maksamaan isot korvaukset Unikko-kuosin kopioinnista.

Taiteilija pyytää anteeksi Suomen kansalta ja Marimekko pyytää anteeksi Suomen kansalta. Pitäisi pyytää anteeksi taiteilija Maria Primatshenkon perikunnalta. Marimekon puhtoinen maine on nyt mennyttä. Isola ei ole sanallakaan sanonut, että korvaisi jotain taiteilijan perikunnalle. En ymmärrä, miksi tunnustettu taiteilija menee kopioimaan toisen työn ihan yksi yhteen, todella härskiä.

Olen pettynyt ja surullinen. Sanotaan, että suomalaiseen voi luottaa ja olemme rehellistä kansaa. Puppua!

Luin jostain, että Kristiina Isola olisi Metsänväki-kankaan julkistustilaisuudessa sanonut, että sai idean kuosiin kävellessään suomalaisessa metsässä. Meille suomalaisille metsä merkitsee paljon ja saamme sieltä voimaa. Kattia kanssa, ukrainalaista metsää, inspiraatio tuli suoraan copy/pastella taidekirjasta.

Tässä Helsingin Sanomien sivuilta Maria Primatshenkon Rotta matkalla -teos ja Isolan Metsänväki -kuosi oikealla. Jokainen näkee, että kuosi on suora kopio taideteoksesta, rottaperhe vain puuttuu.

Sitten on vielä se toinenkin plagiointiepäily Gingko-kuosista. Siinäkin yhtäläisyys on ilmeinen. Taitaa olla niin, että taiteilijan luovuus on ehtynyt. Helpointa on mennä sieltä mistä aita on matalin.

Oma äitini oli suunnittelija ja hänkin törmäsi aika usein siihen että ideoita kopioitiin ja myytiin omina. Ei se mitään uutta ole Suomessakaan. Kun on yrityksen palveluksessa, paine tehdä uutta on kova ja ei ole helppoa aina ideoida uutta. Kaikki on jo kertaalleen tehty ja keksitty, ei siinä mitään. Mutta pienellä soveltamisella ei jää kiinni. Niinhän taitava suunnittelija toimii. Kaikki trendit jotka toistelee menneitä vuosikymmeniä, nehän on vain vanhan toistoa vähän uudella tavalla. Voisi reilusti tunnustaa että sai idean taiteilijan työstä ja työsti sitä vähän omalla tavallaan. Sekään ei ole oikein, mutta olisi edes rehellistä toimintaa. Ugh, olen puhunut.