keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Pieni katsaus menneeseen vuoteen

Vuosi 2013 oli hyvä vuosi minulle ja perheelleni. Mitään suuria vastoinkäymisiä ei ollut, kukaan ei sairastellut eikä menettänyt työpaikkaansa. Töissä oli jokaisella kaikenlaista ikävää, mutta sitä nyt on ilmassa vähän joka paikassa. Sain putki- ja keittiöremonttini valmiiksi tammikuussa. Helmikuun 2. päivä sain ensimmäisen lapsenlapseni, mikä on ehdottomasti ollut vuoden suurin kohokohta.

Tämä kuva babyshowerista jotka pidettiin tammikuussa tulevan kummitädin kotona. Sain kunnian olla mukana tyttäreni ystävien seurassa. Oli hauska ilta, kiitos vielä kerran kaikki ihanat ystävät!





Keväällä työpaikallani oli taas kerran yt:t, mutta selvisin niistäkin ja sain pitää työni.
Toukokuun alussa tein ystävieni kanssa hauskan matkan Kööpenhaminaan, kierrettiin kirppiksiä urakalla ja nautittiin ihanasta kevätsäästä mukavien tanskalaisten seurassa.

Toukokuun lopulla vietimme yhdistettyjä häitä ja ristiäisiä. Ilma oli ihanan keväinen. Juhlimme aika pienellä porukalla, lähintä sukua ja rakkaita ystäviä oli kutsuttu mukaan. Tunnelma oli lämmin ja rakkauden täyttämä.  Ikimuistoinen päivä muistojen helminauhaan, iskelmän kulunut  latteus ehkä sallitaan tunneihmiselle tässä kohtaa :D.




Kesäloma meni kotimaassa aika rauhallisissa merkeissä. Ompelin ja neuloin paljon kaikenlaista. Vielä olisi kotona kunnostettavaa, mutta päätin nyt lykätä nekin myöhempään. Joskus pitää vaan nauttia vapaasta ja auringosta kun sitä kerrankin riitti. Ostin uuden kameran, Canon Powershot S110. Kuvien laatu ehkä hivenen parani täällä blogissakin. Vielä on paljon opeteltavaa, ehkä pitäisi mennä valokuvauskurssille ensi kesänä.

Harjoittelin luontokuvausta uudella kamerallani.





Isoin ompelutyö oli sinisävyinen tilkkutäkki.

Ompelin myös villaneuloksesta mekon itselleni. Se onnistui mielestäni kohtuullisesti, on rento ja lämmin vaate töihin ja vapaa-aikaan.   Kuvat eivät vaan oikein onnistu, opettelen parhaillaan jalustan käyttöä.



Kävin pari kertaa Ruotsissa  nuoremman tyttäreni ja ystävieni luona. Maa on minulle rakas monella tavalla, toinen kotimaani oikeastaan. Tyttäreni on miehineen ostanut ihanan pikkuasunnon Solnasta. Siellä on hyvä käydä, taloyhtiöllä on vierasasunto, gästlägenhet, jota asukkaiden vieraat saavat lainata. Kätevää, ei tarvi nukkua toisten sohvalla tai maksaa hotellihuoneesta. Talo on rakennettu v. 1912, kauniit korkeat huoneet ja puulattiat, ihanaa vanhanajan tunnelmaa. Olen iloinen heidän puolestaan, viihtyisän asunnon löytyminen on onnenkauppaa. Tukholman hintataso on hurja, hyvät asunnot helppojen yhteyksien päässä viedään käsistä.

Nämä kuvat Tukholman vanhasta kaupungista. Menimme mukaan opastetulle kävelykierrokselle.  En ole koskaan käynyt opastetulla retkillä Tukholmassa ja vaikka mielestäni tunnen vanhan kaupungin hyvin, huomasin miten paljon minulla on aukkoja Tukholman historiassa.  Ruotsin historia on Suomen historiaa, olimme 600 vuotta samaa valtakuntaa. Avartavaa kuulla miten ruotsalaiset kertovat historiastaan ja merkkihenkilöistään, kuninkaistaan ja ihmistä jotka liittyvät vanhoihin rakennuksiin. Tilasimme kävelykierroksen  täältä.
















Syyskuussa aloitin uuden harrastuksen, liityin Marttoihin. On ollut oikein antoisaa, mukavia ihmisiä ja kivaa tekemistä rennoissa merkeissä. Oli oikea päätös, toiminnasta voi poimia itseään kiinnostavia asioita, esim. ensi keväänä minua kiinnostaa villivihanneskurssi.

Syksyllä alkoi taas yt:t töissäni ja koko syksy oli aika raskasta aikaa työelämässä
muutenkin. Sain kuitenkin taas pitää työpaikkani. Yrityksemme muutti myös uusiin toimitiloihin joulukuun alussa. Ei ehkä ulkopuolisen kannalta kovin iso juttu, mutta yrityksemme ja sen edeltäjät ovat olleet vanhassa toimitalossa yli sata vuotta. Paikka on upea ja maisemat henkeäsalpaavat. Siksi muutto oli tavallaan haikea. Uudet toimitilat ovat kuitenkin paljon paremmat kuin koskaan pystyin kuvittelemaan. Kaunista, valoisaa, ilmavaa, valkoista, toimivaa. Voiko parempaa kuvitella. Omaa työhuonetta ei ole kenelläkään, se on ainoa miinus, mutta uudet työtavat ovat tervetulleita ja etätöitä saa tehdä.

Joulua vietettiin perheemme parissa, pikkuinen lapsenlapseni on jo 11 kk ja on reipas ja toimelias pikkuneiti. Hän osaa jo sanoa äiti, isi ja Hajji. Hajji on koira-Harri.

Uuden vuoden aattoa juhlin ystävieni kanssa täällä kotonani. Oli hauska ilta eikä pää ole nyt kipeä. Nyt vaan nautin lomasta, menen töihin vasta 7.1.

Ensi vuonna lupaan blogata muutaman kerran viikossa vähintään ja kirjoitella samoista aiheista kuin tähänkin asti, vähän kokkausta, ompelua, neuleita, retroa, vintagea, kirpputoreja. Olen iloinen jos vierailet sivuillani ja löydät itseäsi kiinnostavaa juttua.

Joka vuosi kokeilen myös uutta liikuntaharrastusta. Nyt olen päättänyt ystäväni Kaijan kanssa aloittaa avantouinnin. Vähintään kerran viikossa avantoon tai oikeastaan kylmään veteen, pakkaset kun eivät vieläkään ole etelään tulleet.

Toivotan lukijoilleni kaikkea hyvää tulevalle vuodelle! Nautikkaa tästäkin päivästä, pilvisestä hämärästä hetkestä tässä ja nyt. Kevättä kohti mennään, kohti valoisia aamuja, kirkkaita päiviä pikkupakkasessa.




2 kommenttia:

  1. Kiitos kuluneesta blogivuodesta, on ollut ilo seurata täällä ruudun toisella puolen. :)

    - Rouva E

    VastaaPoista
  2. Kiitos Rouva E! Onpa mukavaa kuulla!

    VastaaPoista