sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Villivihannesvillitys

Olin viime torstaina villivihanneskurssilla Espoon Henttaalla.  Kurssi löytyi Hortoilu-blogista  ja ilmoittauduin heti mukaan.  Nyt onkin paras aika paneutua aiheeseen kun luonto on herännyt kevääseen ja kasvit ovat parhaimmillaan ennen kukintoa.

Raija ja Jouko Kivimetsä järjestävät kursseja villivihannesten tunnistamisesta, keräämisestä ja kokkauksesta. He ovat kirjoittaneet Hulluna Hortaan -kirjan joka kannattaa ostaa tai lainata kirjastosta jos aihe kiinnostaa. Oli oikein mielenkiintoinen ilta, kaunis ilma ja mukavia ihmisiä. Luontoon lähdettiin Raijan ja Joukon kotipihalta, tutustuttiin viiteen helposti tunnistettavaan kasviin ja kerättiin itselle pienet pussit kutakin lajia. Vuohenputki, voikukka, nokkonen, siankärsämö ja maitohorsma. Kurssi on hyvin suuniteltu, parissa tunnissa ehtii aloittelijakin oppia viisi kasvia ja saa valtavasti tietoa kun yhdessä kuljetaan metsässä. Lopuksi saatiin maistella Raijan ja Joukon valmistamia herkkuja heidän kotonaan, vuohenputkipiirakkaa, hortapestoa ja siemenleipää. Herkullista ja lämmin tee lämmitti mukavasti.

Tunnen kasveja aika hyvin, kuulun ikäluokkaan joka on kerännyt vähintään 120 kasvia kouluaikana ja muutenkin olen kiinnostunut luonnosta. Kaikki viisi olivat ihan tuttuja, mutta sain paljon ideoita niiden käsittelyyn ja valmistukseen.  Villivihannesten ravintoarvot ovat ihan huikeat, siksikin niitä kannattaa kerätä ja säilöä ja valmistaa ruuaksi. Maistelimme myös esim. pihlajansilmuja. Hämmästyttävää,  mutta ne maistuvat ihan amaretolle.

Tässä osa sadostani, sileälaitaisia voikukanlehtiä (ei kannata ottaa sahalaitaisia, ne on kitkeriä), horsmanversoja, siankärsämön lehtiä ja vuohenputkia.





Horsmanversot ovat kauniita.


Olen jo käyttänyt lähes kaiken ja hakenut eilen uusia kun kävin ystäväni luona Vihdissä.
Horsmanversot käytin parsana, keitin niitä hieman ja söin voin, sitruunamehun ja suolan kanssa. Aika terhakanmakuisia näin aloittelijalle.

Vuohenputkia, siankärsämöitä ja voikukanlehtiä olen laittanut smootheihin, salaatteihin ja broilerivokkiin josta tuli aivan ihanaa. Siihen lisäsin vuohenputkea ja siankärsämöä (kannattaa käyttää säästeliäästi, on aika pirtsakan makuista)  ja vähän kaurakermaa ja öljyä sekä tietenkin suolaa ja pippuria. Oli todella maukasta ja tuli nopeasti.

Nokkosia olen käyttänyt vuosia, ne ryöppäsin ja pakastin. Teen niistä lettuja tai keittoa pinaattikeiton tapaan.

Tänään tein piirakkaa johon laitoin taas vuohenputkea, metsämansikan lehtiä, siankärsämöä, horsmannuppuja, tilliä, tomaatteja, pecorinoa, kaurakermaa, kananmunaa ja mausteita. Siitäkin tuli maukasta, tosin pecorinon maku tuli vähän liian voimakkaasti esiin. Ensi kerralla kokeilen fetaa, jota Raijakin suosittelee reseptissään.


Hyvää työviikkoa! Huomenna pitäisi olla 30 astetta lämmintä! Voi koululaisia, muistan itse miten vaikeaa oli istua luokassa ja yrittää pinnistää viimeiset koulupäivät. Opettajaparoilla oli täysi työ saada levoton lauma pysymään kasassa. Sympatiani ovat heidän puolellaan.




2 kommenttia:

  1. Onpa maukkaan näköinen piiras. Kiva blogi :)

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla Ansa! Se oli todella hyvää!

    VastaaPoista